Eiköhän taas Facebookiin lävähtänyt yksi vauvauutinen. Syksy on yleensäkkin ollut oikein semmosta vauvauutisten kulta-aikaa. Ja sekös ärsyttää kuin pientä oravaa. Ihan kuin syksyssä ei olisi jo tarpeeksi masentumisen aihetta, kun päivät lyhenee ja illat viilenee. Yhyy...
Veljeni esikoinen saattaa syntyä hetkenä minä hyvänsä. Laskettu aika on viikon päästä ja tätiä jännittää jo ihan kybällä. Ihan outoa edes ajatella, että tulevana jouluna perhepäivällisellä onkin pikkuinen vauveli. Vaikka olenkin viettänyt paljon aikaa ystävieni vauvojen kanssa, niin tämä on jotain todella erityistä. Hän onkin osa perhettä, samaa verta ja lihaa. Jännittävää.
Samalla kun mietin miltä tuleva veljentyttäreni tulee näyttämään, en voi olla miettimättä omia tulevia jälkeläisiäni. Miltä ne näyttää ja kuulostaa. Haluaisin itse ainakin kolme lasta, mutta yksikin on parempi kuin ei mitään.
Ehkä vielä jonain päivänä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan pysyä asiallisena :)