Kättentöitä

Heipparallaa, pitkästä aikaa :D Oon päässyt jo niin hyvin lusmuilun makuun, että ei oo oikein tännekkään jaksanut mitään turhanpäiväistä jaksanut tulla sepostamaan. Tänäänkin nukuin jopa kymppiin asti, kun normaalisti herään mieheni herätyskelloon jo kasilta. Päivät kuluu huomattavasti nopeammin, kun ei vaan odota miehen saapuvan himaan, vaan keskittyy vaan siihen omaan lusmuiluun, haha.

No ollaan me oikeasti saatu paljon aikaiseksikin. Viime viikolla saatiin tuo meiän keittiön miniremppa jo tosi hyvälle mallille. Eilen ripustettiin uudet kaapit seinäkiskolle ja pääsin viimein laittamaan meiän hienot kahvikupposet sinne vitriiniovien taaksen esille. Kyseessä on siis Arabian kulta-aika astiasto, jonka äitini on joskus aikoinaan ostanut jotain juhlaa varten (oisko ollut rippijuhlat tai jotkut valmistujaiset) ja saimme ne sitten omaksi meidän hääpäivänä ja ne on siitä asti ollut meiän vaatehuoneen lattialla korissa piilossa. Nyt ne on viimein ansaitsemallaan paikalla keittiössä. Jipii! Mutta ei siitä sen enempää.

Mullakin alkaa vissiin pikkuhiljaa ne äidinvaistot heräilemään, kun näin ensimmäistä kertaa parina yönä unta meiän vauvasta ♥ Oon varmaan tähän asti alitajuntaisesti suojellut itseäni mahdolliselta menetykseltä, etten ole uskaltanut vielä kauheasti haaveilla meiän pojasta, mutta nyt olen alkanut jo näkemään unta meiän pikkuisesta. Meiän poika oli vielä ihan pikkuinen ja ruttuinen ja näytti ihan minulta vauvana :D Jännityksellä jo odotan, miltä meiän poika oikeasti näyttääkään. Hän on varmasti ihan supersöpö! Voi kuinka haluaisinkaan päästä jo sylittelemään häntä ♥

Eilen äitini ja veljeni tyttärineen kävivät meillä. Veljelläni alkoi juuri pitkä loma, kun hänen vaimonsa palasi töihin ja veljeni jäi kotiin lasten kanssa. He olivat ensimmäistä kertaa meillä koko köörillä. Oli hauska nähdä vähän millaista arki on kahden pienen lapsen kanssa, vaikka onhan meidän kaveriporukassa jo yksi perhe, jossa on kaksi lasta. Harvemmin vaan ollaan nähty ilman, että on kaikki muutkin kaverit paikalla. Kohtahan näitä kahden lapsen perheitä on jo useampi, kun Tiina ja Silja saavat kuopuksensa :) Juteltiin muuten myös mieheni kanssa mahdollisesta pikku kakkosesta, mutta kirjoittelen siitä sitten joskus myöhemmin. Mutta voi, että miten äidinvaistot taas heräsivätkään, kun veljeni molemmat tytöt alkoivat itkemään samaan aikaan ja veljeni totesi, että nyt heidän on ehkä parasta lähteä. Otin pienemmän (noin 10kk) tytön syliini, että veljeni sai puettua esikoiselle ulkovaatteet päälle. Pikkuinen lopetti itkunsa ja hieroi ensin kyyneleisiä silmiään, katsoi minua ja lopulta painoi päänsä olkapäälleni ♥ Voi ei miten ihana! Sain jotenkin taas itsevarmuutta lisää siitä, että meistäkin tulee vielä hyvät vanhemmat ja me kyllä selvitään!

Menipäs taas ihan höpötykseksi taas tämäkin teksti :D Loppuun vielä vähän kuvia niistä käsitöistä, joita olen tähän asti saanut aikaiseksi. Valitettavasti vielä en ole päässyt ompelukoneella tositoimiin, koska askartelunurkkaukseni on ollut pienen kaaoksen alla tässä kaikessa tohinassa, mutta vielä mä ehdin siihen kangaspinoonkin kajota.

Tässä siis ens alkuun nämä myssyt, jotka tein jo joskus alkuraskauden aikoihin. Ohje löytyy Suuri Käsityö-lehdestä numerosta 1/2014. Tuo isompi myssy on oikeasti sellainen vaaleanvihreä/turkoosi, mutta jostain syystä se ei tallentunut mun puhelimen kameralle oikein.

Loput käsityöt onkin sitten pelkkiä vauvanpeittoja, haha. Tykkään kokeilla erilaisia kuoseja ja neulontakuvioita ja näihin vauvanpeittoihin niitä on erityisen mukava kokeilla, koska ne on niin pieniä ja nopeita tehdä :D Aaltokuvioinen ohje löytyi netistä googlettamalla ja tuo pallokuosi on siitä samasta käsityölehdestä, kuin ne myssytkin.

Tässä vielä sitten se vaunuverho, josta kirjoittelinkin jo aiemmin. En sittenkään tehnyt pyöristettyä yläreunaa, kun näytti siltä, että tästä tulee vähän liian iso meiän vaunuihin, mutta ajaa se asiansa näinkin. Olen siis pitänyt tätä meiän vaunuissa kuomun päällä. Dinokuvion olen itse suunnitellut.

Toistaiseksi mulla on vielä kesken tuommoinen isoäidinneliöistä koostuva peitto, mikä onkin sitten jo vähän isompi kuin nämä pienet vauvanpeitot. Siitä tulee ehkä lähinnä sellainen keskikokoinen peitto jaloille, kun kiikun imetyskeinussani tai sitten vaan lattialle vauvan alle alustaksi. Vauvan peitoksi se on ihan liian raskas, koska olen käyttänyt siinä sellaista Novitan Miami lankaa, joka on puoliksi puuvillaa ja akryylia.

Mitähän muuta. Vointi on edelleen tosi hyvä. Jäbä on edelleen tosi liikkuvainen. Heti alkaa möyryäminen, kun herään ja syön jotain. Eilen alkoi tuntumaan vähän jotain supistuksia ja sellaisia sukkapuikkomaisia pistoja alavatsassa. Johtui varmasti siitä, kun siivoilin ja järkkäilin niin tohinoissani sitä keittiötä. Helpotti kuitenkin heti, kun menin sohvalle huilimaan. Uskon silti, että tämä tulee menemään vielä reippaasti yli lasketun ajan :D Ulkona on nyt ollut ihanan kaunis aurinkoinen sää ja tekis ihan mieli lähteä hiihtämään, mutta siihen mun kuntoni ei valitettavasti taida enää riittää, haha. Toivottavasti saadaan nauttia tämmöisistä talvista vielä tulevaisuudessakin, niin päästään pikkumiehen kanssa hiihtämään koko perheen voimin, hih. Ens viikolla ois sitten taas neuvolaa, mutta nyt ei oikeen sen kummempia. 

Palaillaan taas!

Alina ja pikkujäbä rv 36+3 (25 päivää jäljellä laskettuun!!!Iiks!)

P.S. Ainiin se sairaalakassi! Kaivoin jo laukun valmiiksi esille, mutta en ole vielä ehtinyt pakata sitä. Noh sen voiski sit hoitaa seuraavaksi :D Jos jaksaa.