Ens alkuun pakko sanoa, että tämä on ehkä maailman ärsyttävin aihe kuulla tai lukea, kun on vielä ensimmäisen lapsen yritys kesken, mutta koska meillä alkaa olemaan tämä raskaus jo loppumetreillä, niin on väistämättä alkanut tulemaan puheeksi tuleva ehkäisy.
Tuntuu tosi oudolta edes ajatella ehkäisyä, kun on jo viimeiset 3,5 vuotta ollut ilman mitään :D Sen verran valoitan taas taustaamme, että minä en ole koskaan mitään hormoneihin vaikuttavaa ehkäisyvalmistetta käyttänyt, joten tuskin nytkään kumia kummemmalla mennään. Senkin kanssa oltiin joskus vähän turhankin höveliäitä, että olis varmaan pitänyt jo aikaisemmin tajuta, ettei lasten "tekeminen" tule olemaan meille mikään helpoin nakki, mutta eihän sitä osaa ajatella, ennen kuin tosiasiassa omalle kohdalle sattuu.
Siksipä tämä ehkäisyasia liittyy niin vahvasti otsikon aiheeseen; milloin on aika sisaruksille? Juteltiin asiasta mieheni kanssa, koska hänellä on ikäeroa siskoonsa vain parisen vuotta, kun taas minulla ja veljelläni on ikäeroa jo huomattavasti enemmän. Mä en ole itse koskaan kokenut minun ja veljeni ikäeron olleen mikään harmillinen asia. Päin vastoin. Veljeni on aina ollut minun idolini ja tärkein mieshahmo elämässäni sen jälkeen, kun meidän vanhemmat erosivat ja meidän isä muutti toiselle puolelle maapalloa. Minun lapsuudestani ei ole koskaan puuttunut leikkikavereita, joten minusta pieni ikäero sisarusten välillä ei ole mikään must have juttu. Mutta kuitenkin, koska tämä meidän vauvantekoprojekti ei ole ollut mikään kaikista helpoin taival, on ehkä kuitenkin otettava sekin seikka huomioon, ettei pikkusisarenkaan tulo tule olemaan helppo.
Sen verran ollaan kuitenkin mieheni kanssa samoilla linjoilla, että vähintään kaks vuotta sais se ikäero olla. Yhtään sen alle ei välttämättä toivota vielä uutta tulokasta, mikä toisaalta tuskin meidän kohdalla on mahdollistakaan. Pelkään, etten ole vielä valmis kohtaamaan mahdollisia tulevia keskenmenoja, jotka ovat varmastikkin ihan todennäköisiäkin. Tai voihan käydä niinkin, ettei uutta raskautta alakkaan ollenkaan ennen kuin ollaan taas saatu jotain apuja lääkkeistä. Mun luotto omaan kroppaani ei ole mikään kovin suuri, kuten ehkä huomata saattaa :D
Mutta aika näyttää, mitä elämä meille suo. Sitähän ei voi koskaan tietää, että mikä meidän tilanne on esimerkiksi taloudellisesti sitten parin vuoden päästä tai ollaanko silloin ylipäätään edes tarpeeksi terveitä. Pääasiassa olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen, että meille on suotu edes tämä yksi lapsi (joka nytkin potkii mua "mukavasti" kylkeen ja joka toivottavasti vielä syliinkin asti saadaan möyryämään), joten nyt en osaa todeta mahdollisista pikkusisaruksista muuta kuin, että "tulee jos on tullakseen". Sen näkee sitten taas myöhemmin miten sosiaalinen painostus mahdollisesti vaikuttaa tähän päätökseen tulevaisuudessa :D Pahuksen uteliaat kanssaeläjät, haha.
Nyt ei muuta kuin ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Ai että mä niin nautin tuosta raikkaan virkistävästä pakkassäästä ♥
Oikein ihanaa viikonloppua! ❤️ Nyt onkin ihanat kelit ulkoiluun, ainakin täällä Tampereella päin. Vieläkö jaksat lenkkeillä muuten?
VastaaPoistaMulla on siskoni kanssa 2,5v ikäeroa, mikä mun mielestä on hyvä ikäero. Meillä vaan ei ole mitään yhteistä,ollaan kun yö ja päivä. Emme siis ole ollenkaan läheisiä. Eli onneksi se läheisyys ei aina kuitenkaan ole ikäerosta kiinni. Tottakai olisi kiva että leikit olisi yhteisiä, mutta nyt tämän matkan kulkeneena se on ihan sivuseikka, kunhan se pikkusisaruksen vaan saisi aikaan. Koen huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole sitä voinut hänelle tarjota. Toisaalta, hän on saanut meidän jakamattoman huomion <3
Kiitos :) ❤️ koiran kanssa oon onneks jaksanut vielä tehdä semmosia puolen tunnin lenkkejä hyvin :) on niin mukava ulkoilla kauniissa auringonpaisteessa.
PoistaMä oon itse huomannut, ettei se ikäero onneksi juurikaan vaikuta sisarussuhteisiin, niin en silleen halua siitä stressata. Toki varmasti jossain vaiheessa se esikoinenkin varmaan alkaa kysellä sisaruksista, niin ehkä siinä se paine alkaa jo kasvamaan enemmän. Haaveena tietysti olis se kaksi lasta vähintään :) Mutta kuten sanoit, niin on myös ihanaa, kun voi antaa eskoiselle sen kaiken huomionsa mahdollisimman pitkään :) ❤️
Mulle itselle tuli nyt jouluna se fiilis että nyt aloitetaan vaikka pelotti niin paljon ettei se taaskaan tärppää. Jokaiset menkat tuo sen saman pelon pintaan. En halua että menee toiset kuusi vuotta ennen kuin tulen raskaaksi. Olenkin päättänyt että haen apua heti kun vuosi tulee täyteen. En myöskään luota omaan kroppaani yhtään. Mutta yritän muistuttaa itseäni siitä että minulla on jo yksi ihana poika, pian 2-vuotias, ja hän on todiste siitä että voin tulla raskaaksi. Haluan hänelle sisaruksen koska itselläni on 5 pikkuveljeä. Jotenkin tuntuu ihanalta ajatus että toinen lapsi saa hänet isoveljekseen <<3
VastaaPoistaJospa se tärppäisi piakkoin.
Toivottavasti teillä tärppää nopeammin, kuin esikoisen kanssa :) mäkin toivon, että meiän pikku jäbästä voisi joskus vielä tulla isoveli. Voi olla, että jos meilläkään ei yli vuoteen tapahtuis mitään, niin täytyy alkaa taas hakeutumaan tutkimuksiin. Mutta sen näkee sitten :)
PoistaToinen voi tulla myös yllättävän helposti. Meillä oli kohdunulkoista ja,km ekaa yrittäessä mutta pikkusisarusta yritettäessä tärppäsi ekasta yk. Vaikka ikä jo bä h än enemmän meillä ja vain yksi munatorvi.. En uskaltaisi olla ilman ehkäisyä jos ei varmasti halua kahta lasta ihan puenellä ikäerolla
VastaaPoistaNuo keskenmenot on hyvin usein vain ns. huonoa tuuria, niin en osaa yhtään sanoa, että onko mun kroppa nyt jotenkin vastaanottavaisempi uudelle raskaudelle. Tarkoitus on siis pitää huolta ehkäisystä ainakin esikoisemme ensimmäisen ikävuoden ajan :)
PoistaItse oon vähän samaa pohdiskellu, kun tähän raskautumiseen meni se vuosi. Todennäkösesti joku ehkäisy alotetaan ja mies enkä ehkä minäkään kumia halua. Tää raskaanaolo kyllästyttää kumminki sen verran, että ei ehkä toista perään haluttaskaan. Toisaalta kun kerran raskautunu, niin moni raskautuu helpommin sitten, kohtu jotenki vastaanottavaisempi. Monilla jotka hoidoilla saanu ekan, saanu toisen luomuna suht helpostikin. Jospa tässä vielä ehtis sen toisen joskus saamaan jos sellainen suodaan -Riksu
VastaaPoistaSekundäärinen lapsettomuus on kyllä myös valitettavan yleistä. Siksi en oikein itse uskalla ainakaan vielä kovin tarkkaan suunnittelemaan tulevia pikkusisaruksia. Olis kyllä aika ihanaa, jos ei tarttis seuraavan lapsen kanssa käydä niin rankkaa tai rankempaakin lapsettomuustaivalta :) Aika näyttää.
PoistaMeillä esikoisen ja kuopuksen ikäero on neljä vuotta. Oikein hyvä ikäero. Esikoinen on omatoiminen ja on tykännyt auttaa pikkusiskon hoidossa. Nyt myös leikkivät yhdessä kun esikoinen on viisi vuotta ja kuopus 1v 5kk. Kuopuksen ja tämän kolmannen ensi kuussa syntyvän ikäero tulee olemaan vain 1v 6kk. Jännittää kyllä miten kaikki tulee menemään kun on kaksi pientä samaan aikaan.
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä :) kaikki lapset on tietysti erilaisia, mut oon kuullu, että kolme vuotias on jo kiva ikä, kun lapsikin osaa jo jutella enemmän ja ilmaisee omia mielipiteitään :) selviätte varmasti hienosti kahden pienenkin lapsen kanssa.
PoistaNo meillä kävi se klassinen että lapsettomuushoidoilla sai esikoinen alkunsa (4v meni ehkäisyn lopetuksesta siihen että vauva oli elävänä sylissä<3) mutta tämä seuraava tärppäsikin ihmeen nopeasti.
VastaaPoistaMä kyllä käytin esikoisen yrityksen ajalta jääneitä Femareita (clomifenia vastaava) 2kk-kierrossa, sillon kun esikko oli vuoden ja lopetin imetyksen. Näistä kahdesta lääkkellisestä kierrosta ei raskaus alkanut, mutta heti niiden jälkeisestä "luomu"kierrosta alkoi! Oli kyllä vähän puulla päähän lyöty olo! Oon kaikille sanonu että luomusti tärppäsi, kun eihän noita lääkkeitä sais omin päin ruveta käyttämään. Mutta uskon vahvasti että ne kyllä pisti mun kuukautiskierron toimimaan, enkä olisi tullut ilman noita kahta lääkkeellistä kiertoa tossa välissä näin pian uudelleen raskaaksi.
Että semmoinen tarina täällä. Ikinä ei vaan voi tietää miten käy! Onhan valitettavasti niitäkin keille sen seuraavan raskauden alkuun saaminen on vieläkin vaikeampaa. Ja joo puhumattakaan taas jos keskenmenoja tulee ym :( on se kyllä stressaavaa. Toivon kovasti teille pikkusisarusta juuri silloin kun se teille hyvältä tuntuu :)
- Elli rv 36+5 ja pikku esikko 1v11kk <3
Kiitos :) toivotaan tosiaan, että meilläkin kävisi mahdollisten pikkusisarusten kanssa parempi tuuri kuin esikoisen kanssa, ettei tarvitsisi enää ajatella lapsettomuutta. Teilläkään ei ole enää montaa viikkoa kuopuksen syntymään :) ❤️
PoistaSamaa miettinyt täällä. Esikoinen nyt 1,3v ja nyt alan olla toipunut raskaudesta ja synnytyksestä niin ettei uusi raskaus enää pelota. Vielä jos sais nukkua niin olisin varmaan valmis seuraavalle. Mutta tosiaan niin kauan kun tän ekan yöt on näinkin rikkonaisia, ei kyllä tee mieli lähteä hommaan uudestaan :-D
VastaaPoistaIhanne ikäero vanhempien hyvinvoinnin suhteen olis varmaan se yli 3 vuotta, mutta toki kun se raskautuminen ei ole mikään itsestäänselvyys asia ei ole niin yksinkertainen.
Joo, mä muistan kans kun kaverini pohti noiden nukkumisvaikeuksien takia, että milloin olis hyvä aika pikkusisarelle :) ymmärrän kyl tosi hyvin, että ei välttämättä kauheesti uskalla haaveilla toisesta lapsesta ennen kuin se on jaksamisen kannalta järkevääkään. Siinä mielessä ei siis edes haittaisi jos ikäero venyisi vaikka just siihen kolmeen vuoteen :)
PoistaKiinnostava aihe :) Itse olen vihdoin raskaana monen IVF-hoidon jälkeen. Kieltämättä tulee mieleen että onko tämä ensimmäinen ja viimeinen kerta..? Kuten moni muu mekin toivottaisiin vähintään se 2 lasta, mutta niin vaikeaa kuin tämä on ollut, ja olen jo 36, niin pitäisi varmaan vain tyytyä yhteen ja siihen että edes näin pitkälle ollaan päästy raskauden kanssa. Kuka tietää tuleeko tästä edes lapsi ja onko se edes terve. Silti pohdin.
VastaaPoistaToinen asia mitä pohdin ja poden huonoa omatuntoa on lapsen sukupuoli. Tämä aiheuttaa monissa vahvoja reaktioita, mutta minä olin jotenkin tiedostamattani odottanut ja ajatellut, että meille tulisi tyttö. Mietin miten jakaisimme ajatuksia minua kiinnostavista aiheista, pojista teinivuosina ja aikuisena parisuhdeasioita. Halusin kai tukea tytärtä naiseksi kasvamisessa ja jakaa kokemuksiani naisen maailmasta. Nyt kun poika on tulossa niin koen oloni oudoksi. Samalla kun olen sairaan onnellinen että meille ehkä suodaan lapsi ylipäätänsä, ja ajattelen että sukupuolella ei ole mitään väliä kun vihdoin onnistuimme vuosien jälkeen, niin tavallaan vähän suren sitä ettei tämä (luultavasti ainokaiseksi jäävä) lapsi ole se tyttö, se pieni "kopio" minusta. En oikein osaa avata ajatuksiani, mutta tyttärestä kovasti unelmoin. Tiedän toki että tyttäretkin voivat olla ihan erilaisia ja sitä läheistä äiti-tytär-suhdetta mistä unelmoin ei välttämättä syntyisi. Todella vaikeita tunteita! En koskaan uskonut että sukupuolella olisi väliä mutta huomaan että tyttöä "odotin". Pikkupojat ovat ihania ei siitä ole kyse, mutta mietin paljon teini- ja aikuisvuosia. Ehkä nimenomaan se että tämä lapsi taitaa jäädä viimeiseksi, niin olisin toivonut etä saisin kasvattaa edes yhden tytön naiseksi.
Ajattelin kysyä sinulta, te ilmeisesti vähän toivoitte poikaa, mitkä asiat oli sen taustalla? Mitä hienoja asioita näet äiti-poika-suhteessa, vai mitä juttuja ajattelit kun toivoit poikaa..:)? Tai et ainakaan pettynyt;) Ihan vain auttaisi kuulla niitä ihania asioita, mitä teillä miehesi kanssa oli mielessä, jotta voisin työstää näitä omia kiellettyjä fiiliksiä! Kiitos jos voit vähän kertoilla sun onnellisista poikatunnelmista:)
Ensiksikin paljon onnea esikoisesta :) on aina ihanaa kuulla, kun rankkojen hoitojen jälkeen viimein se hartain toive lapsesta toteutuu <3
PoistaMun toiveena on aina ollut, että esikoinen olisi poika, niin piti ihan miettiä, että miksi näin :D mä veikkaan, että siihen on vaikuttanut vahvasti se, että minulla itselläni on isoveli ja olen aina kulkenut ikään kuin hänen jalan jäljissään. Ehkä senkin takia minusta on kasvanut enemmänkin sellainen poikatyttö :D Toinen miksi toivoin meille esikoiseksi poikaa on ollut nähdä ihan mielettömän upea isä-poika-suhde mieheni ja hänen isänsä välillä. Heillä on siis tosi paljon yhteisiä harrastuksia ja olisi ihanaa, jos meidänkin poika saisi kokea saman :) Tietysti toivoisin myös, että voisin vielä joskus saada myös oman tyttären, mutta olen jo äärimmäisen kiitollinen meidän pojasta <3 Toivottavasti teillekin vielä se pikkusisar suodaan :) Joskus asiat saattavat tapahtua yllättävänkin nopeasti, eikä tuo ikä tunnu vielä missään ;)
Mä ajattelin jo raskausaikana että jos ikinä lisää saadaan lapsia ja voisi itse ns vaikuttaa ikäeroon, toivoisin vähintää 2vuotta, jopa 3vuotta, ja nyt tulee 3,5v, eli olen kyllä iloinen ja tyytyväinen kaikin puolin :)
VastaaPoistaMä pohjustin mun ajattelua siis sillä että halusin keskittyä rauhassa lapseen, häneen tutustumiseen ja kasvattamiseen, kasvaa omaan äitiyteen ettei mene ihan hullunmyllyksi ja lapsi jää heti toisen jalkoihin, mutta tämä on vain mun hen.koht ajattelu :) - kaverin perheessä tuli liukuhihnalla lapsi per vuosi 6x niin se oli melkosta kaikkien kannalta niin se laittoi kyllä miettimään... mutta jos meille olis yllätys tullut lyhyelläkin erolla, olisin ilomielin sen vastaan ottanut ja sen mukaan olisi menty <3
Mä oon kyl ihan samaa mieltä :) Haluun nyt ihan rauhassa tutustua äitiyteen ja pikkulapsen elämään. Musta kolmen vuoden ikäero ei ois yhtään hassumpi :) Mutta toki meiän pitää ottaa huomioon sekin, ettei uusi raskaus alakkaan vaikkapa ilman hoitoja ja ikäero voi senkin takia venyä pidemmäksikin. Onneksi sitä ei kuitenkaan tarvitse murehtia nyt :)
Poista