Vähän taas pientä tilannekatsausta.
Eilen oli lähes kokonaan vuodoton päivä, kun selvisin puhtaalla siteellä lähes koko päivän. Illalla kuitenkin vuoto taas palasi ja tänään aamulla sitä onkin sitten tullut kuin hanasta.
Eilen kun kävin suihkussa tunnustelin, että kohtu on hieman kipeä. En tiedä johtuuko se vain turvotuksesta ja tästä vuodosta vai onko se jotain vakavampaa. Lämmöt ei ole noussut, vaan itseasiassa laskee pikku hiljaa vaan alemmas ja alemmas. Tänäaamuna lämmöt oli jossain 36.5 asteen hujakoilla, kun vielä viime viikonloppuna se oli vielä yli 37 astetta.
Mulla on nyt muutenkin ollut viime päivinä ihan ihmeellisiä kipuja keskivartalossa. En osaa sanoa johtuuko se nyt pelkästään tästä keskenmenosta vai onko tässä vielä jotain muutakin. Tuntuu, että koko keskivartalo on jonkinlaisessa tulehdustilassa. Olisin varannut ajan tälle päivälle työterveyteen, mutta siellä ei ollut enää yhtään aikoja vapaana. Kysyn asiasta sitten huomenna gyneltäni. Mua pelottaa, että mulla on nyt tän keskenmenon lisäksi vielä joku sappitulehdus tai joku, kun ylävatsaan on koskenut parina päivänä. Olen kuitenkin selvinnyt noista kivuista puolgrammasella buranalla, joten ehkä ei ole vielä hengenhätää. Tietysti mun tuurilla joudun heti seuraavaks johonkin sappileikkaukseen. Ei ihme, että mulla on lievä lääkäripelko, kun kaikki menee aina päin *ittua.
Mutta älkää nyt liikoja huolestuko. Kyllä mä tästä selviän jollain keinolla.
Toivottavasti.
P.S. Tänään pitäis vielä mennä hammaslääkäriin uusimaan yks paikka, kun sekin on vaivannut jo kesästä asti. Voi antakaa mun kaikki kestää -_-
7. lokakuuta 2016
6. lokakuuta 2016
Kivulias keskiviikko
Ällövaroitus!
Eilen työpäivän jälkeen lähdimme mieheni kanssa kauppaan, kun yhtäkkiä kivut yltyi sietämättömäksi. Tuntui, etten pystynyt liikkumaan ja koko kroppa oli aivan jumissa. Mietin jo kauhuissani, että mitä mulle oikein tapahtuu. Hiivin pikkuhiljaa eteenpäin kauppakärryihin nojaten. Pyysin miestäni lappaamaan ostokset pikimiten kärryyn, että pääsisimme nopeasti takaisin kotiin. Kassalla maksaessani tunsin kuinka jotain hulahti housuihin. Kipu alkoi pikkuhiljaa hellittää ja pystyin taas kävelemään normaalisti. Kotiin päästyäni menin vessaan ja huomasin siteessä pieniä hyytymiä ja jotain roikkui alapäästäni. Pyyhin paperilla, kunnes siihen tarttui jotain isoa ja kiinteää. Se oli noin pari senttinen möykky. Puristelin sitä hieman paperissa ja se oli pehmeä, mutta kiinteä. Mikä se on? Oliko tämä sittenkin meidän pikkuinen? Oliko se istukka? Mitä se aiemmin tullut möykky sitten oli? Heitin solumöykyn pönttöön ja vedin vessan. Sen jälkeen vuoto on vähentynyt huomattavasti, eikä yösiteeseenkään ollut jäänyt enää tippaakaan. Joko se nyt alkaa olla ohi?
Odotan jo kuumeisesti lauantaita ja toivon ultrasta hyviä uutisia. Haluan jo niin kovasti toipua tästä keskenmenosta. Haluan pitkästä aikaa taas elää normaalia elämää ilman mitään ylimääräisiä lääkkeitä. Kunnes sitten taas seuraavassa kierrossa :D Nojaa katsotaan.
Miten musta tuntuu, että nyt aika lentää siivillä, kun vasta pari viikkoa sitten aika vaan mateli. Odottavan aika on niiiiin pitkä.
5. lokakuuta 2016
Väliaikatietoja
Tulin vähän kirjoittelemaan tänne itselleni muistiin keskenmenostatoipumisvaiheistani.
Tänään verta on tullut taas enemmän. Tuntuu, että tulvin ja vuodan kuin seula. Ei kuitenkaan niin paljoa, ettei side riittäisi. Välillä tulee myös joitain hyytymiä, mutta pidän sitä vain hyvänä asiana. Puhdistuupahan kohtu nyt ihan perusteellisesti. Kipuja ei ole, muuta kuin lievä paineen tunne silloin, kun vuotaa enemmän. Eli ihan perus menkkafiilikset siis. En malta odottaa, että vuoto loppuu, sillä himot ovat myös pikkuhiljaa alkaneet heräilemään :D Aloin jo suunnittelemaan romanttista viikonloppureissua mieheni kanssa. Katsotaan mitä saadaan kehitettyä.
Maanantaina kävin luovuttamassa verinäytteeni HusLabin näytteenottopisteeseen. Päivystyksen gyne puheli, että tuloksissa menee noin kaksi viikkoa. Saas nähdä milloin veriryhmän tulos tulee, mutta odotan sitä jo jännityksellä. Lisäksi varasin lauantaille ajan yksityiselle gynekologilleni jälkitarkastukseen. Ajattelin samalla kysellä hänen mielipiteitään keskenmenoista ja jos voitais jo vaikka seuraavaan kiertoon kokeilla clomeja. Vaikken niiden avulla raskautuisikaan, niin olisin jo erittäin tyytyväinen jos kiertoni saataisiin lyhennettyä lähemmäs 28 päivän kiertoa. En muutenkaan usko, että uusi raskaus alkaa vielä pitkään aikaan. Ei siis ole mitkään suuret odotukset tällä kertaa. Eihän minun tästäkään kierrosta pitänyt vielä raskautua, vaan tarkoitus oli laittaa luteaalivaihe kuntoon :D Noh kokemus kai tämäkin taas.
Minulle itselleni paras tapa toipua on jatkaa eteenpäin, eikä jäädä menneisiin vellomaan. Joku toinen voi tarvita enemmän aikaa, kun taas toinen toipuu parhaiten tähtäämällä kohti uusia haasteita. Tärkeintä on tietysti myös, että muistaa kuunnella omaa kehoaan ja niin minä aion myös tehdä :)
Kohti uusia haasteita!
P.S. Salkkareissa oli koskettava kohtaus keskenmenon kohdanneesta Mariannasta. Se iski suoraan sydämeen, kun se pieni tyttö kysyi "äiti, miksi en saanut elää?". Voi pieni, olisitpa saanut jatkaa elämääsi...
Tänään verta on tullut taas enemmän. Tuntuu, että tulvin ja vuodan kuin seula. Ei kuitenkaan niin paljoa, ettei side riittäisi. Välillä tulee myös joitain hyytymiä, mutta pidän sitä vain hyvänä asiana. Puhdistuupahan kohtu nyt ihan perusteellisesti. Kipuja ei ole, muuta kuin lievä paineen tunne silloin, kun vuotaa enemmän. Eli ihan perus menkkafiilikset siis. En malta odottaa, että vuoto loppuu, sillä himot ovat myös pikkuhiljaa alkaneet heräilemään :D Aloin jo suunnittelemaan romanttista viikonloppureissua mieheni kanssa. Katsotaan mitä saadaan kehitettyä.
Maanantaina kävin luovuttamassa verinäytteeni HusLabin näytteenottopisteeseen. Päivystyksen gyne puheli, että tuloksissa menee noin kaksi viikkoa. Saas nähdä milloin veriryhmän tulos tulee, mutta odotan sitä jo jännityksellä. Lisäksi varasin lauantaille ajan yksityiselle gynekologilleni jälkitarkastukseen. Ajattelin samalla kysellä hänen mielipiteitään keskenmenoista ja jos voitais jo vaikka seuraavaan kiertoon kokeilla clomeja. Vaikken niiden avulla raskautuisikaan, niin olisin jo erittäin tyytyväinen jos kiertoni saataisiin lyhennettyä lähemmäs 28 päivän kiertoa. En muutenkaan usko, että uusi raskaus alkaa vielä pitkään aikaan. Ei siis ole mitkään suuret odotukset tällä kertaa. Eihän minun tästäkään kierrosta pitänyt vielä raskautua, vaan tarkoitus oli laittaa luteaalivaihe kuntoon :D Noh kokemus kai tämäkin taas.
Minulle itselleni paras tapa toipua on jatkaa eteenpäin, eikä jäädä menneisiin vellomaan. Joku toinen voi tarvita enemmän aikaa, kun taas toinen toipuu parhaiten tähtäämällä kohti uusia haasteita. Tärkeintä on tietysti myös, että muistaa kuunnella omaa kehoaan ja niin minä aion myös tehdä :)
Kohti uusia haasteita!
P.S. Salkkareissa oli koskettava kohtaus keskenmenon kohdanneesta Mariannasta. Se iski suoraan sydämeen, kun se pieni tyttö kysyi "äiti, miksi en saanut elää?". Voi pieni, olisitpa saanut jatkaa elämääsi...
4. lokakuuta 2016
Lohduttautumista
Mulla on aina tapana etsiä huonoistakin asioista positiivisia puolia ja niin myös tästä meidän tilanteestakin on etsittävä jotain positiivista. Älkää nyt suuttuko, mutta mä lohduttaudun nyt sillä ajatuksella että:
Ensinnäkin, mä voin taas syödä lakuja ja salmiakkia!
Toiseksi, mä voin syödä medium pihviä ja juoda punaviiniä!!! Rakkaani, nyt lähdetään treffeille!
Ensinnäkin, mä voin taas syödä lakuja ja salmiakkia!
Toiseksi, mä voin syödä medium pihviä ja juoda punaviiniä!!! Rakkaani, nyt lähdetään treffeille!
Ja kolmanneks, mä voin juoda jääkaapissa lojuneen "kiitos avusta"-siiderin, joka me saatiin kavereilta jokunen viikko sitten :D
Menetyksen käsittelyssä on aina monta erilaista vaihetta. Ensin oli suunnaton suru ja epäusko. Sitten tuli toivottomuus ja sitten ärsytys ja vitutus. Lopulta hyväksyin tosiasiat ja keskityin toipumiseen. Tällä hetkellä siis toivutaan päivä kerrallaan, mutta toivoa ei ole menetetty. Mä haluan uskoa, että me vielä onnistutaan, vaikka sitten enemmän avun kanssa, mutta me onnistutaan.
Kyllä me tästä vielä selvitään.
3. lokakuuta 2016
Pahin on jo ohi
Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia lukijoitani ihan mielettömästi tsemppaavista kommenteista! Niistä on ollut suuri apu toipumiseen ♥ Blogini saavutti viikonlopun aikana myös uskomattomat 100 000 katselun rajan! En siis tosiaankaan ole suruni kanssa yksin ♥
Tänään on jo hieman parempi päivä. Olen pystynyt käsittelemään keskenmenoa mielessäni ilman, että pillahdan saman tien itkuun :D Olemme myös pystyneet keskustelemaan tästä tilanteesta mieheni kanssa ja hänen tuki saa minut jatkamaan eteenpäin ja kunhan tästä ensin fyysisesti toivun, niin lähdemme kyllä hyvällä mielellä uuteen yritykseen.
Monet lukijoistani suosittelivat erilaisia tutkimuksia keskenmenojen syylle ja ei ole tarkoitus vähätellä neuvojanne, mutta tällä hetkellä haluan vain hetken toipua ja kerätä voimia, ennen kuin lähdemme uusiin tutkimuksiin. Sen verran kuitenkin kerron jo tässä vaiheessa, että päivystyksen gyne, jonka kanssa juttelin viikonloppuna puhelimitse, pyysi minua menemään pikimiten verikokeisiin tarkistamaan veriryhmäni vasta-aineiden takia. Tämä on taas täysin uusi juttu minulle, joten anteeksi tietämättömyyteni. Mutta siis jos minun veriryhmäni on Rh- minun pitäisi ottaa jokin anti-D-rokote vähentämään keskenmenonriskiä seuraavassa raskaudessa. Tämä tuli siis vasta nyt esiin, koska tämä raskaus eteni 9. raskausviikolle, kun viimeksi keskenmeno tapahtui paljon aikaisemmin. En pidä tätä ollenkaan mahdottomana teoriana, sillä muistaakseni isällä on tuo harvinaisempi o-veriryhmä. En vaan muista sen tarkemmin oliko se plus vai miinus.
Mutta tästä nyt lähdetään liikkeelle. Vuoto ja kivut ovat tällä hetkellä hellittäneet jo huomattavasti. Eilen illalla tuli vielä isoja solumöykkyjä, jotka aiheuttivat kipeitä supisteluja, mutta heti sen jälkeen kivut katosivat kokonaan. Tänä aamuna kipuja ei ole ollut vielä yhtään ja vertakin tulee maltillisesti, aivan kuin tavallisissa kuukautisissa. Toivon toipuvani tästä fyysisesti yhtä nopeasti kuin viimeksi, mutta toki tämä raskaus oli ehtinyt edetä jo pidemmälle, joten vuodot voinee kestää pidempäänkin. Tarkoituksenani on varata vielä jossain vaiheessa jälkitarkastukseen aika omalle gynelleni ja keskustella hieman keskenmenoistani. Tällä kertaa olen myös valmis kokeilemaan clomeja tai letroja, jos gyne vielä niitä suosittelee.
Täytyy kyllä sanoa, että olen ylpeä itsestäni, että olen tämän kaiken surun ja tuskan keskellä onnistunut pitämään asiat järjestyksessä, enkä ole menettänyt totaalisesti kontrolliani. Vaikka lauantaina itkin hysteerisesti päivystykseen soittaessani, niin onnistuin vielä sunnuntaina hoitamaan puhelut neuvolaan ja päivystykseen, eikä ne jäänyt esimerkiksi valtavan puhelupelkoni takia tekemättä :D Olen ylittänyt itseni ja voittanut pelkoni.
Kyllä asiat vielä järjestyy. Päivä kerrallaan taas mennään. Hetki tässä kuitenkin menee kunnes tajuaa kaikki tulevaisuuden suunnitelmat taas muuttuneen ihan päälaelleen. Ei enää tarvi miettiä kelakorvauksia tai äitiyspakkauksen tilaamista tai lastenhuoneen sisustamista. Ne eivät ole enää ajankohtaisia asioita. Nyt suunnitellaan taas jotain ihan muuta.
Ehkä vuosi 2017 on meille suotuisampi.
Tänään on jo hieman parempi päivä. Olen pystynyt käsittelemään keskenmenoa mielessäni ilman, että pillahdan saman tien itkuun :D Olemme myös pystyneet keskustelemaan tästä tilanteesta mieheni kanssa ja hänen tuki saa minut jatkamaan eteenpäin ja kunhan tästä ensin fyysisesti toivun, niin lähdemme kyllä hyvällä mielellä uuteen yritykseen.
Monet lukijoistani suosittelivat erilaisia tutkimuksia keskenmenojen syylle ja ei ole tarkoitus vähätellä neuvojanne, mutta tällä hetkellä haluan vain hetken toipua ja kerätä voimia, ennen kuin lähdemme uusiin tutkimuksiin. Sen verran kuitenkin kerron jo tässä vaiheessa, että päivystyksen gyne, jonka kanssa juttelin viikonloppuna puhelimitse, pyysi minua menemään pikimiten verikokeisiin tarkistamaan veriryhmäni vasta-aineiden takia. Tämä on taas täysin uusi juttu minulle, joten anteeksi tietämättömyyteni. Mutta siis jos minun veriryhmäni on Rh- minun pitäisi ottaa jokin anti-D-rokote vähentämään keskenmenonriskiä seuraavassa raskaudessa. Tämä tuli siis vasta nyt esiin, koska tämä raskaus eteni 9. raskausviikolle, kun viimeksi keskenmeno tapahtui paljon aikaisemmin. En pidä tätä ollenkaan mahdottomana teoriana, sillä muistaakseni isällä on tuo harvinaisempi o-veriryhmä. En vaan muista sen tarkemmin oliko se plus vai miinus.
Mutta tästä nyt lähdetään liikkeelle. Vuoto ja kivut ovat tällä hetkellä hellittäneet jo huomattavasti. Eilen illalla tuli vielä isoja solumöykkyjä, jotka aiheuttivat kipeitä supisteluja, mutta heti sen jälkeen kivut katosivat kokonaan. Tänä aamuna kipuja ei ole ollut vielä yhtään ja vertakin tulee maltillisesti, aivan kuin tavallisissa kuukautisissa. Toivon toipuvani tästä fyysisesti yhtä nopeasti kuin viimeksi, mutta toki tämä raskaus oli ehtinyt edetä jo pidemmälle, joten vuodot voinee kestää pidempäänkin. Tarkoituksenani on varata vielä jossain vaiheessa jälkitarkastukseen aika omalle gynelleni ja keskustella hieman keskenmenoistani. Tällä kertaa olen myös valmis kokeilemaan clomeja tai letroja, jos gyne vielä niitä suosittelee.
Täytyy kyllä sanoa, että olen ylpeä itsestäni, että olen tämän kaiken surun ja tuskan keskellä onnistunut pitämään asiat järjestyksessä, enkä ole menettänyt totaalisesti kontrolliani. Vaikka lauantaina itkin hysteerisesti päivystykseen soittaessani, niin onnistuin vielä sunnuntaina hoitamaan puhelut neuvolaan ja päivystykseen, eikä ne jäänyt esimerkiksi valtavan puhelupelkoni takia tekemättä :D Olen ylittänyt itseni ja voittanut pelkoni.
Kyllä asiat vielä järjestyy. Päivä kerrallaan taas mennään. Hetki tässä kuitenkin menee kunnes tajuaa kaikki tulevaisuuden suunnitelmat taas muuttuneen ihan päälaelleen. Ei enää tarvi miettiä kelakorvauksia tai äitiyspakkauksen tilaamista tai lastenhuoneen sisustamista. Ne eivät ole enää ajankohtaisia asioita. Nyt suunnitellaan taas jotain ihan muuta.
Ehkä vuosi 2017 on meille suotuisampi.
2. lokakuuta 2016
Toinen keskenmeno
Varoitus! Ei herkimmille!
Eilen yöllä kivut yltyivät todella kovaksi. Edes 1g Panadol ei tuntunut auttavan. Kärvistelin tuskissani, mutta jotenkin onnistuin kuitenkin nukahtamaan. Aamulla herätessäni kivut olivat kokonaan kadonneet. Menin vessaan ja huomasin siteen olevan täynnä verta ja hetken päästä vessaan tipahtikin iso solumöykky. Se oli meidän pikkuinen. Pyyhkiessä tuli vielä isoja verihyytymiä ja vaaleita limaisia solunauhoja. Olin kiitollinen, että nyt se piina on ohi.
En ole vielä päättänyt, että miten tästä eteenpäin. Voisin varata taas jälkitarkastuksen luottogynelleni ja puhua samalla vaikka clomeista, mutta en tiedä vielä olenko valmis uuteen yritykseen. Uutta raskautta tuskin tulee taas pitkään aikaan ja alkaa itseasiassa jo pelottaa, että mitäs jos tulenkin taas raskaaksi. Se ei kuitenkaan kestä yhtään sen pidempään kuin tämäkään. Tai ehkä me edetään taas sen kaksi viikkoa pidemmälle kuin nyt, mutta syliin me ei lasta saada. Anteeksi katkerat ajatukseni.
Ajattelin perua huomisen ultrakäynnin kättärillä, koska mitä hyötyä siitä enää olisi. Siellä olisi vain onnellisia perheen alkuja odotushuoneessa.
En malta olla miettimättä, että mikähän tämänkin tarkoitus taas oli. Mielestäni ajoitus olisi ollut täydellinen, mutta näköjään taaskaan ei ollut meidän aika.
Vielä hetki sitten olin elämäni onnellisin....
Eilen yöllä kivut yltyivät todella kovaksi. Edes 1g Panadol ei tuntunut auttavan. Kärvistelin tuskissani, mutta jotenkin onnistuin kuitenkin nukahtamaan. Aamulla herätessäni kivut olivat kokonaan kadonneet. Menin vessaan ja huomasin siteen olevan täynnä verta ja hetken päästä vessaan tipahtikin iso solumöykky. Se oli meidän pikkuinen. Pyyhkiessä tuli vielä isoja verihyytymiä ja vaaleita limaisia solunauhoja. Olin kiitollinen, että nyt se piina on ohi.
En ole vielä päättänyt, että miten tästä eteenpäin. Voisin varata taas jälkitarkastuksen luottogynelleni ja puhua samalla vaikka clomeista, mutta en tiedä vielä olenko valmis uuteen yritykseen. Uutta raskautta tuskin tulee taas pitkään aikaan ja alkaa itseasiassa jo pelottaa, että mitäs jos tulenkin taas raskaaksi. Se ei kuitenkaan kestä yhtään sen pidempään kuin tämäkään. Tai ehkä me edetään taas sen kaksi viikkoa pidemmälle kuin nyt, mutta syliin me ei lasta saada. Anteeksi katkerat ajatukseni.
Ajattelin perua huomisen ultrakäynnin kättärillä, koska mitä hyötyä siitä enää olisi. Siellä olisi vain onnellisia perheen alkuja odotushuoneessa.
En malta olla miettimättä, että mikähän tämänkin tarkoitus taas oli. Mielestäni ajoitus olisi ollut täydellinen, mutta näköjään taaskaan ei ollut meidän aika.
Vielä hetki sitten olin elämäni onnellisin....
1. lokakuuta 2016
Kipua ja vuotoa
Ensinnäkin kiitos paljon kaikille ihanista tsempeistä ja anteeksi, etten ole jaksanut vielä vastailla kaikkiin kommentteihin.
Tänään vuoto jatkuu jo hieman voimakkaampana ja veri on tuoreen punaista. Kivut ovat myös lisääntyneet ja joudun tukeutumaan särkylääkkeisiin yhä useammin. En usko, että tästä on enää mitään hyvää seuraamassa :(
Soitin aamulla päivystykseen ja sain ajan ultraan maanantaiaamulle. Toki jos vuoto ja kivut lisääntyy sietämättömiksi joudun soittamaan uudestaan päivystykseen.
Tällä hetkellä olo on huono. Olen voimaton ja lämmöt on koholla (37.0), mikä aiheuttaa taas inhottavia vilun väreitä.
En osaa vielä sanoa, että miten tästä eteenpäin. Koitan nyt levätä ja toipua parhaani mukaan.
Tänään vuoto jatkuu jo hieman voimakkaampana ja veri on tuoreen punaista. Kivut ovat myös lisääntyneet ja joudun tukeutumaan särkylääkkeisiin yhä useammin. En usko, että tästä on enää mitään hyvää seuraamassa :(
Soitin aamulla päivystykseen ja sain ajan ultraan maanantaiaamulle. Toki jos vuoto ja kivut lisääntyy sietämättömiksi joudun soittamaan uudestaan päivystykseen.
Tällä hetkellä olo on huono. Olen voimaton ja lämmöt on koholla (37.0), mikä aiheuttaa taas inhottavia vilun väreitä.
En osaa vielä sanoa, että miten tästä eteenpäin. Koitan nyt levätä ja toipua parhaani mukaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)