Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia lukijoitani ihan mielettömästi tsemppaavista kommenteista! Niistä on ollut suuri apu toipumiseen ♥ Blogini saavutti viikonlopun aikana myös uskomattomat 100 000 katselun rajan! En siis tosiaankaan ole suruni kanssa yksin ♥
Tänään on jo hieman parempi päivä. Olen pystynyt käsittelemään keskenmenoa mielessäni ilman, että pillahdan saman tien itkuun :D Olemme myös pystyneet keskustelemaan tästä tilanteesta mieheni kanssa ja hänen tuki saa minut jatkamaan eteenpäin ja kunhan tästä ensin fyysisesti toivun, niin lähdemme kyllä hyvällä mielellä uuteen yritykseen.
Monet lukijoistani suosittelivat erilaisia tutkimuksia keskenmenojen syylle ja ei ole tarkoitus vähätellä neuvojanne, mutta tällä hetkellä haluan vain hetken toipua ja kerätä voimia, ennen kuin lähdemme uusiin tutkimuksiin. Sen verran kuitenkin kerron jo tässä vaiheessa, että päivystyksen gyne, jonka kanssa juttelin viikonloppuna puhelimitse, pyysi minua menemään pikimiten verikokeisiin tarkistamaan veriryhmäni vasta-aineiden takia. Tämä on taas täysin uusi juttu minulle, joten anteeksi tietämättömyyteni. Mutta siis jos minun veriryhmäni on Rh- minun pitäisi ottaa jokin anti-D-rokote vähentämään keskenmenonriskiä seuraavassa raskaudessa. Tämä tuli siis vasta nyt esiin, koska tämä raskaus eteni 9. raskausviikolle, kun viimeksi keskenmeno tapahtui paljon aikaisemmin. En pidä tätä ollenkaan mahdottomana teoriana, sillä muistaakseni isällä on tuo harvinaisempi o-veriryhmä. En vaan muista sen tarkemmin oliko se plus vai miinus.
Mutta tästä nyt lähdetään liikkeelle. Vuoto ja kivut ovat tällä hetkellä hellittäneet jo huomattavasti. Eilen illalla tuli vielä isoja solumöykkyjä, jotka aiheuttivat kipeitä supisteluja, mutta heti sen jälkeen kivut katosivat kokonaan. Tänä aamuna kipuja ei ole ollut vielä yhtään ja vertakin tulee maltillisesti, aivan kuin tavallisissa kuukautisissa. Toivon toipuvani tästä fyysisesti yhtä nopeasti kuin viimeksi, mutta toki tämä raskaus oli ehtinyt edetä jo pidemmälle, joten vuodot voinee kestää pidempäänkin. Tarkoituksenani on varata vielä jossain vaiheessa jälkitarkastukseen aika omalle gynelleni ja keskustella hieman keskenmenoistani. Tällä kertaa olen myös valmis kokeilemaan clomeja tai letroja, jos gyne vielä niitä suosittelee.
Täytyy kyllä sanoa, että olen ylpeä itsestäni, että olen tämän kaiken surun ja tuskan keskellä onnistunut pitämään asiat järjestyksessä, enkä ole menettänyt totaalisesti kontrolliani. Vaikka lauantaina itkin hysteerisesti päivystykseen soittaessani, niin onnistuin vielä sunnuntaina hoitamaan puhelut neuvolaan ja päivystykseen, eikä ne jäänyt esimerkiksi valtavan puhelupelkoni takia tekemättä :D Olen ylittänyt itseni ja voittanut pelkoni.
Kyllä asiat vielä järjestyy. Päivä kerrallaan taas mennään. Hetki tässä kuitenkin menee kunnes tajuaa kaikki tulevaisuuden suunnitelmat taas muuttuneen ihan päälaelleen. Ei enää tarvi miettiä kelakorvauksia tai äitiyspakkauksen tilaamista tai lastenhuoneen sisustamista. Ne eivät ole enää ajankohtaisia asioita. Nyt suunnitellaan taas jotain ihan muuta.
Ehkä vuosi 2017 on meille suotuisampi.
Ihailen kyllä sun asennettasi, oot super. Ja tutkimuksissa etenette omaan tahtiinne. Ja toi veriryhmä, ompa jännä. En ole edes kuullut tommoisista rokotuksista! Nyt vaan voimaa täältä puhallan teille molemmille. <3
VastaaPoistaKiitos paljon ihana ♥ Joo tosiaan tuli ihan yllätyksenä mullekkin tuo veriryhmä-asia. Olsipa aika hassua, jos meiän ongelma oliskin jostain tollasesta kiinni. Ei auta kuin katsoa yksi asia kerrallaan :)
PoistaOlen niin kamalan pahoillani teidän puolesta. Toivon teille hirmuisesti voimia ja lähetän halauksia!
VastaaPoistaKiitos paljon ♥
PoistaPahoittelut keskenmenostasi :( Voimia sen läpikäymiseen. Olen hiljaa seurannut blogiasi jo jonkin aikaa.
VastaaPoistaItsellä on 2-vuotias poika, mutta sitä ennen saimme yrittää vuosia ilman minkäänlaista tulosta.
Pariin ekaan vuoteen ei tapahtunut mitään. Kolmantena yritysvuonna saimme ensin keskenmenon viikolla 11 ja sen jälkeen muutaman kuukauden päästä kohdunulkopuolisen raskauden. Kolmas raskaus alkoi vuoden lopussa. Kaikki tämä siis vuoden sisällä.
Kun kolmas raskaus alkoi selvisi, että olen veriryhmältäni O-. Tämä tarkoitti, että raskauden aikana minusta otettaisiin useampi verikoe, jotta mahdollisten vasta-aineiden syntyä voitaisiin seurata.
Kun synnytin pojan veriryhmältään 0+, sain anti-D-immunoglobuliinipiikin mahdollista seuraavaa raskautta varten.
Nyt olen taas raskaana ja käyn useammissa verikokeissa, jotta vasta-aineiden muodostumista voidaan seurata. Uutena juttuna edelliseeen raskauteen, on se, että nykyään jo raskauden aikana otetusta verikokeesta voidaan määrittää vauvan veriryhmä.
Mutta siis pointtina tässä kommentissani oli siis kannustaa sinua ja miestäsi selvittämään veriryhmänne. Ja kysykää joltain ammattilaiselta näistä veriryhmäasioista.
Kyllähän näistä reesustekijöistä puhuttiin joskus koulun bilsantunnilla, mutta tuli ne aika uutena tietona silti itsellekin.
Toivon teille voimia uuteen yritykseen sitten aikanaan. Toivottavasti saatte vauvan vaikka sitten ensi vuoden lopulla ;)
Kiitos kommentistasi. Tuli muuten just mieleen, että sillon aikoinaan peruskoulun bilsantunnilla, kun oli mahdollisuus selvittää oma veriryhmä, niin satuin sillon just olemaan kipeenä :D Se harmitti suuresti, koska olisin jo silloin halunnut tietää olenko perinyt isäni veriryhmän. Ihana kuulla, että teille on pitkän yrittämisen jälkeen kuitenkin suotu oma pikkuinen syliin ja hänelle sisarkin jo tulossa :) Tämä toi kyllä lisää toivoa meidän yritykseen. Saa nähdä mitkä tulokset sieltä sitten minulle tulee.
PoistaOlet kyllä vahva, ja sulla on tosiaan mahtava asenne <3 Kommentoin eilenkin mutta haluan vielä lisätä tämän luettuani että mullakin on tuo harvinainen 0- veriryhmä, jonka olen perinyt isältäni. Se vasta-ainerokotus käsittääkseni annetaan keskenmenon tai synnytyksen jälkeen kaikille naisille joilla on negatiivinen veriryhmä, siltä varalta jos sikiö onkin + veriryhmää, ettei vasta-aineita pääse muodostumaan seuraavaa raskautta ajatellen. Mä kans en tajunnu aiheesta mitään kun huhtikuussa sain keskenmenon, enkä edes mennyt lääkäriin heti, joten mitään vasta-ainepiikkiä en saanut ollenkaan (Olin myös ulkomailla) Noh, onneksi ja aikas harvinaiseksi sattumaksi myös mieheni sattuu olemaan 0- verityyppiä, ja myöhemmin gyne sanoi että näin ollen sikiökin on automaattisesti O- jolloin pelkoa niistä vasta-aineen muodostumisista ei ole. Tsemppiä kovasti teille, en malta odottaa seuraavia kirjoituksiasi miten asia etenee. <3 -Lina
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Lina! On oikeasti mielenkiintoista kuulla, että jollakin todella on tuo harvinaisempi veriryhmä. Sinulla on tosiaan käynyt hyvä tuuri, kun miehesikin sattuu olemaan o- verityyppiä. Mun äiti on mieletön verenluovutustyyppi ja hän onkin monesti patistanut mua selvittämään, että onko mulle periytynyt isäni verityyppi, mutta en osannut arvata, että sillä voisi olla jotain merkitystä lastensaannin suhteen. Nytpähän sekin sitten selviää :) Jännittävää.
PoistaPitkästä aikaa lueskelin blogeja ja törmäsin ikävään uutiseen :(
VastaaPoistaOon niin pahoillani, että menetitte pienen! :(
Anna itsellesi aikaa surra rauhassa menetystä. Ja tutkimuksiin ehtii kyllä rauhallisemmassakin tahdissa.
Voimia surutyöhön ja tsemppiä tuleviin päiviin <3
Halaus <3
Kiitos paljon ♥
PoistaIhan kyyneleet silmissä luen taas sun kirjoitusta. Miten suuri luonteenlujuus sulla onkaan sen kaiken keskellä. Onneksi ihmismieli turtuu ja tottuu epätoivon hetkiinkin, mutta samalla saa entistä enempi virtaa ja tahtoa selvitä niistä ja ajatella vihdoin positiivisemminkin asioista.
VastaaPoistaVoi oispa se kiinni nyt siitä veriryhmästä, kun sen sais niin helpolla hoidettua kuntoon. Ylipäänsä syyn selviäminen tuo tietoa ja auttaa ymmärtämään asiaa paremmin sekä saamaan just apua siihen. Epätietoisuus on pahinta. Hyvä jos saisit tosiaan sitten kun alatte yrittämään uudelleen niin niitä clomeja käyttöön.
Ihan rauhassa vaan elämää eteenpäin, vaikkakin tosiaan uusia ajatuksia ja suunnitelmia taas. Uskon vahvasti, että vielä pääset todella suunnittelemaan lastenhuoneen sisustusta ja muita vauvajuttuja. Toivotaan, että viimeistään 2017 vuotena olisi teidän onnen vuosi <3
juttelin mun yhen mammaryhmäläisen kanssa, joka on ollut lapsettomuuspolilla harjoittelussa. Siellä sanottiin et nykypvnä on niin hyvin kehittyneet hoidot, että lähes jokaiselle pystytään takamaan se yksi lapsi. Et sit on näitä rakennevikoja tms synnynnäisiä juttuja joilla hoidotkaan ei sitten tuota tulosta, mutta se on harvinaista. Onneksi ne kokoajan kehittyy myös lisää.
Huhhuh, maanantaiväsymys ja sais kyllä tää viikko mennä nopeeta, että pääsee vkloppuna ystävän kanssa hemmottelulomalle tallinnaan. Näin koko kesän töitä tehneenä, ei juuri lomaa ole pidetty niin tulee kyllä tarpeeseen.
Kovasti toipumista ja positiivisia ajatuksia enempi niiden surullisien tilalle <3
Ihana kuulla kuulumisiasi Dansku :) Pieni loma maistuis kyllä taas minullekkin. Pitäkää hauskaa hemmottelulomallanne, olet sen ansainnut ;) Toivotaan tosiaan, että tuleva vuosi olisi meidän vuosi. Toki olihan tässäkin vuodessa paljon ihania asioita (häät, häämatka yms), mutta valitettavasti tällä saralla ei vielä onni potkaissut pysyvästi :/ Noh vielä on vuotta 2016 vähän jäljellä :) Mä haluan uskoa, ettei meidän tilanne ole vielä täysin toivoton ja on hyvä, että back-upina on vielä nuo rankemmat hoidot mihin lähteä, mutta se vaatiikin sitten aikamoisen elämänmuutoksen (aikataulut, raha jne.), mutta kyllä me ollaan kaikkemme valmiita tekemään. Yksi asia kerrallaan :)
PoistaTsemppiä hirveesti! Sulla on oikea asenne asiaan, huonoja päiviä varmastikin tulee, mutta pääset niistä kyllä yli. Itsellä kesti 4,5 vuotta saada oma pikkuinen vihdoin kainaloon. Sitä ennen koimme 6 keskenmenoa (ilman mitään lääketieteellistä syytä) ja tosiaan joka raskaudessa toivoin etten olisi raskaana, vaikka lasta halusimmekin, pelko vain vei aina voiton. Lopulta kuitenkin yrittäminen palkittiin, taukoa voi ja kannattaakin tarvittaessa oman jaksamisen kannalta pitää, mutta koskaan ei kannata luovuttaa :)
VastaaPoistaKiitos sinulle! Ihan kauheaa edes ajatella mitä olet joutunut kokemaan :( Onneksi kuitenkin olette pysyneet vahvoina ja lopulta hyvä voittaa. Kertomasi auttaa kyllä jaksamaan ja muistamaan, ettei koskaan pidä luovuttaa :)
Poista