lapsettomat vs. lapselliset

En tiedä pitäisikö minun nyt puhua tästä, koska joku tuttu ihan varmasti jo tunnistaa minut näistä teksteistä, mutta menkööt.

Eilen kävi keskustelut kaveriporukassamme vähän liian kuumaksi. Keskustelu lähti käyntiin tulevasta Halloweenista ja perinteestämme järjestää juhlat sen kunniaksi, mutta elämäntilanteidemme ollessa nyt niin erilaiset, suunnitelmat juhlista ovat muuttuneet radikaalisti. Päätin sitten, että tänä vuonna ei vietetä Halloween juhlia ollenkaan, niin pian homma lähti kokonaan lapasesta.

Lapsellisilta tuli ihmettelyjä, että miksei juhlia pidetä, johon sitten vielä toistaiseksi lapseton Silja vastasi, että ihmisten ollessa eri elämäntilanteissa, ei haluta samoja asioita bileiltä(lapsettomat haluaa juhlia ja rellestää, lapselliset haluaa pitää perhekestit lapsille sopivimmissa merkeissä). Siihen sitten Sanna vastasi, että "no harmi, ettei voida nähdä edes kerran vuodessa, oltiin missä elämäntilanteessa tahansa". Ja sota oli syttynyt.

En tosiaankaan halunnut aiheuttaa sotaa kaveriporukassamme lapsellisten ja lapsettomien välillä, mutta alkaa tosissaan tuntumaan, että nämä erilaiset elämäntilanteet tosiaan jakaa meidän niinkin tiivistä porukkaamme kahtia. Me olemme kyllä Siljan kanssa ymmärtäneet paljon näitä lapsellisia pareja ja ottaneet heidän lapsensa avosylin vastaan kaikkiin illanistujaisiin, mutta mitä me tästä saamme? Meidän viimeiset ilonrippeet siitä, ettei meillä vielä ole jälkeläisiä, viedään sen siliän tien, koska lapset ennen kaikkea.

Onko oikeasti mahdotonta enää viettää aikaa porukassa missä on sekä lapsellisia, että lapsettomia. Ja entäs sinkut sitten? Ajatteleeko kukaan heitä? Täytyykö heidän luopua hyvistä ystävistään ja kaikkien rakastamasta perinteestä vain koska ei halua muuttaa sitä perinnettä lastenkutsuiksi?

Ei ole helppoa kellään. Mutta sanonpa vaan, koittakaa ihmiset ymmärtää toisianne elämäntilanteistanne huolimatta ja tehkää kompromisseja.

Tämän riidan jälkeen selvisi, että Silja oli saanut kesällä keskenmenon ja ymmärrettävistä syistä ottaa tällaiset asiat todella raskaasti. Haluaisin antaa kaikille ison halin pitääksemme porukkamme kasassa, mutta toisaalta nyt ahdistaa niin pahasti, etten halua nähdä heistä ketään vähään aikaan. Saa nähdä miten käy.