3. toukokuuta 2017

Odotellen

Eilen facebookkin läsähti taas uusi vauvauutinen. Tällä kertaa kyseessä oli vanha luokkalaiseni ja heillä siis tiedossa jo toinen lapsi. Laskettu aika on ilmeisesti marraskuussa, joten aika samoilla oltais menty, jos tämä minun viimeisin raskaus olisi edennyt loppuun asti. Mä en edes voi käsittää miten joku voi uskaltaa kailottaa raskaudestaan somessa noin varhaisilla viikoilla. Tai noh, ehkä heillä tuli juuri ensimmäinen kolmannes täyteen. En enää edes tiedä millä viikoilla eletään. Tänään taitaa olla jo tasan kaksi viikkoa keskenmenovuodon alusta. Se oli se kohtalokas keskiviikko... Musta tuntuu, että kaikki muut saa meiän vauvat, paitsi me itse. Aina kun me saadaan keskenmeno, niin joku muu ilmoittaa olevansa raskaana. Viimeksi se oli oma veljeni ja nyt nämä.

No, mutta ei tässä nyt auta vajota synkkyyteen. Laskeskelin jo innoissani, että meillä on enää noin kuusi viikkoa kesälomaan :D Haha, näitä viikkoja lasken mielelläni itsekkin. Tänä kesänä meillä ei ole mitään suunnitelmia. Varmaan vaan mahdollisimman paljon mökkeilyä. Kolme viikkoa pelkkää lööbailua. Yksi viikko säästetään loppukesään tai syksyyn. Kunhan saadaan tuo lattiaremontti maksettua(viimeistään kesäkuussa), niin päästään kattelemaan vähän jotain lomamatkaa. Toivottavasti sillon on vielä muutama Malediivien matkakin jäljellä, mutta hätätapauksessa kaikki käy :D

Mun puolesta nyt saa viikot vieriä ihan täysillä ja sitten kesällä päivät sais kulua maaahdollisimman hitaasti, kiitos!

Eiks vaan :)

18 kommenttia:

  1. Itse piilotan julmasti kaikki raskautuneet. Tai ainakin ne ei-niin-tutut. :D Helpottaa, kun ei tarvitse katsella. Vaikka aina niitä jostain lävähtää silmien eteen. Vaikka hullua olla katkera, kun on itsekin yhden elävän lapsen saanut, mutta minkäs teet. :/

    Millaisia ajatuksia sulla on yrityksen jatkamisesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina niitä jostain lävähtää silmille :D Mutta hetken se vain kirpasee.

      Tavallaan olen jo ihan valmis yrittämään uudestaan, mutta tavallaan pelkään myös, että raskaudun uudestaan, koska en tiedä jaksanko enää uutta keskenmenoa. Tämä epävarmuus vaan ahdistaa. Olisi kiva päästä edes sinne tutkimuksiin, niin tulis sellainen olo, että kannattaako edes yrittää. Toki gyne sanoi, että kannattaa vielä yrittää luomuraskautta. Mistä näistä koskaan tietää. Mikä tilanne sulla on siellä? Onko keskenmeno jo kunnolla käynnistynyt vai vieläkö on toivoa raskauden jatkumisesta?

      Poista
    2. Ei ole vielä käynnistynyt. Tuhruvuotoa vain. Eikä varmaan itsekseen käynnistykään :( Yritän saada aikaisempaa ultra-aikaa, ei tällaisessa välitilassa jaksa elää. Alkuperäinen kontrolliaika on "vasta" viikon päästä. Niin lyhyt aika, mutta siihen mennessä mielenterveydestäni on enää rippeet jäljellä :D

      Toivottavasti pääsette tutkimuksiin nopeasti. Ainakin joku yksityinen lapsettomuusklinikka lupaa että syy useimmiten löytyy, mutta toki he haluavat asiakkaita... :D
      Aina kannattaa varmaan yrittää, mutta onhan se ymmärrettävää, että kolmen keskenmenon jälkeen on hankalaa suhtautua neljänteen yritykseen enää kauhean positiivisesti :/ Eikä keskenmenot pienilläkään viikoilla ole mitään "noh näitä sattuu, elämä jatkuu" -tyyppisiä tapahtumia. Toisaalta ainakin minulle tuli vähän toiveikas olo siitä aspiriinista :D

      Poista
    3. Voi että :/ Tuo välitilanne on niin ikävää, kun ei pääse kunnolla toipumaan. Toivottavasti pääset pikimiten ultraan ja olosi helpottuisi ♥ Voimia!

      Mä olen käynyt yksityisellä gynellä ja hän on onneksi sen verran reilu, ettei yllytä mihinkään tutkimuksiin vaan rahan kuviot silmissä :D Hän jopa tokaisikin, ettei niissä tutkimuksissa yleensä mitään löydy tai prosentit syyn löytymiseen ovat hyvin pienet. Toisaalta toivoa on vielä ja mielenkiinnolla haluaisin kokeilla ainakin vielä tuota aspiriinikikkaa :) Ainakin mitä nyt olen lukenut, niin tosi monelle toistuvia keskenmenoja kokeneelle jopa suositellaan sitä. Ei kai siitä kauheasti haittaakaan ole :)

      Poista
  2. Voi olen niin pahoillani keskenmenosta :( Olin tosi surullinen kun luin siitä täältä... En tiedä mitä sanoa. Olet joutunut kestämään ihan liikaa. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahaltahan se tuntuu :/ En voi käsittää miksi juuri meitä koetellaan näin, mutta ei tässä auta kuin ottaa päivä kerrallaan. Ajan kanssa tästäkin taas selvitään :)

      Poista
  3. Kaikella on tarkotuksensa.. toiviottavasti teilläkin on pian oma vauva! Siskollani oli todella monta keskenmenoa aikanaan, ja oli jossain lääkekokeilussakin mukama (ensimmäisten joukossa), niin vain on useampi lapsi nyt.
    Voimia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ehkä meilläkin vielä joskus on lapsi jos toinenkin.

      Poista
  4. Yhh, tiedän tunteen :( ja nyt kun sellaiset tutut henkilöt ilmoittaa raskauksistaan, joiden ns. viimisenä kuvitellut lisääntyvän. Mut ei katkeroiduta, nautitaan kesästä! Syksyllä tulee viimestään hyvii uutisii ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on just pahinpia :D "kyllähän mun nyt ennen tuota olis pitänyt jo lisääntyä". No joo, mutta meidän aika tulee vielä! ♥

      Poista
  5. Raskaita on raskausuutiset, varsinkin puolituttujen osalta. Tuntuu, että niitä tulee jatkuvasti joka tuutista. Viimeisen kuukauden aikana olen kuullut varmaan 10 raskausuutista lähipiiristä/tuttavapiiristä. Ja suurimmalla osalla tärpännyt melkein heti, tai tärppi ollut täysin suunnittelematon vahinko. Itsellä yritystä takana vasta 9kk, mutta raastaa sydäntä silti. Käärö voisi olla jo sylissä ja osalla yhtäaikaa projektin aloittaneella onkin. Pahalta tuntuu jokainen uutinen. En voi kuvitellakaan kuinka pahalta sinusta tuntuu.
    -R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se yrittämisen ensimmäinen vuosi on ehkä kaikista raastavin, kun sillon tuntuu ehkä eniten se, kun kaikki muut vaan saa lapsia ja itse vaan polkee paikoillaan. Onneksi kuitenkin suurin osa onnistuu raskautumaan viimeistään siinä vuoden paikkeilla :) Meillä tais eka tärppi tulla joskus 1,5 vuoden paikkeilla, joten toivoa on. Tsemppiä teillekkin yritykseen! Loma on hyvää aikaa tärpeille ;)

      Poista
  6. Jaksamista. Jotenkin niin epäoikeudenmukaiselta tuo tilanteenne tuntuu. Toivottavasti saatte oman vauvan pian. Jotenkin ihmiset eivät ymmärrä pitkää yritystä elleivät ole itse sitä kokeneet. Ensimmäinen lapseni oli ns. Vahinkoraskaus ja nyt en enää biologista lasta todennäköisesti tule koskaan saamaan. Itseänikin harmittaa joskus tuttujen vauvauutiset. Niin se elämä vain heittää suuntaan ja toiseen. Olen saanut elää lähes kaksi ääripäätä. Joskus tuntuu että olisin mielelläni jäänyt siihen vaaleanpunaiseen pilvenhattaraan, jossa saa uskoa lasten samisen olevan helpompaa.
    Toisten vauvauutisten kuuleminen kolmen keskenmenon jälkeen on varmasti raskasta. Olisi väärin sanoa, että ymmärrän täysin tunteesi. Toivon vain niin paljon, että seuraava positiivinen raskaustesti tuo teille vauvan syliin asti. Jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥ Kyllähän tää lapsettomuustaival tavallaan myös opettaa tosi paljon arvostamaan enemmän äitiyttä ja jälkeläisiä ylipäätään. Sitä aina puhutaan vaan huumorisävytteisesti vauvakuumeesta, mutta harvemmin siitä sydäntä kalvavasta kaipuusta sanotaan tai jos sanotaan, niin sen yleensä ymmärtää vasta kun omalle kohdalle osuu. Ymmärrän hyvin myös sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsiviä, koska läheinen ystäväni on jo kauan yrittänyt toista lasta. Toivon teillekkin pian positiivisia yllätyksiä ja saisitte vielä vauvan syliin asti :)

      Poista
  7. Haleja ja jaksamista sinne Alina <3

    Nyt vaan katse kohti Malediivejä ja unelmien kesää<3:)

    VastaaPoista
  8. Ihan perseestä suoraan sanoen tämä että kaikki muut vain onnistuu muttei me/te... Meillä vähän pidempään kuin teillä takana yritystä, tuntuu että jokaikinen on sillä aikaa mennyt naimisiin ja saanut lapsen jos toisenkin. Alkaa olla todella raskasta kun ihmiset jotka aloittivat yritykset meidän JÄLKEEN ovat nyt saamassa jo TOISTA lasta... Väännän kasvot hymyyn ja sanon onneksi olkoon. Mutta oikeasti mietin vain miten hiton epäreilua tämä elämä on. Ja miten pahalta tuntuu ajatella noin. Etten voi vilpittömästi olla iloinen heidän puolestaan. Samoin minua ärsyttää ensimmäisessä IVF:ssä onnistuneet. Tulevat vain ja tekevät yhden hoidon ja siinä se on, he ovat heti raskaana. Ei epäonnstuneita hoitoja, rahan haaskausta, uusia lääkkeitä, uusia negatiivisia verokokeita klinikan labrassa, soittoja että valitettavasti joudutte odottamaan pari kuukautta seuraavaa hoitoa, jonottamista, epävarmuutta... Itse kun on tehnyt toistakymmentä yritystä niin tuntuu epäreilulta että toiset onnistuvat heti ekalla hoidolla! Toki heilläkin on varmaan rankkaa ollut ennen sitä, mutta niin meilläkin, ja on edelleen, kun yrittää jaksaa toistaa hoitoja vaikkei ole mitään tietoa tuleeko tämä ikinä onnistumaan. Täysin terveitä ollaan eikä mitään syytä ole löydetty. Keskenmeno kans takana. En voi sanoa samaistuvani heti ekalla IVFllä onnistuneiden kanssa... Mutta psykologin mukaan ei tarvitsekaan, vaan saa myöntää itselleen että vituttaa kun muut onnistuvat ja muiden elämä tuntuu olevan helpompi kuin meidän ;) Ei voi muuta sanoa kuin että toivottavasti tällä kaikella on jokin (hyvä) tarkoitus ja tulemme kaikki vielä saamaan biologisen lapsen! <3 Tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, mä en uskalla vielä edes ajatella noita rankempia hoitoja, koska pelkään niin paljon sitä pettymystä ja menetystä. Se on kyllä tosi ärsyttävää ja ahdistavaa, kun ei ole mitään selkeätä syytä edes, miksi tämä kaikki osuu juuri meidän/teidän kohdalle. Hirmuisen paljon voimia myös sinulle! ♥ Ehkä tälle on lopulta jokin tarkoitus, mutta vielä en sitä pysty ymmärtämään.

      Poista

Muistathan pysyä asiallisena :)