13. maaliskuuta 2017

Ovista mä metsästän...

...Tahdon saada suuren. Haha. Varmaan tuli jo kaikille selväksi, että ovisbongailu jatkuu, nimittäin negaa näytti koko viikonlopun. Toki testiviiva oli lauantaina ja sunnuntaina jo selkeä haalea viiva, että jospa se siitä kohta plussaksi tummuu. Limatkin on jo ihan kirkasta ja superliukasta, että d-day on varmasti jo kohta täällä.

Feromonit leijailee jo selkeästi ilmassa, sillä mieheni on ollut viime päivinä ihan kiimassa :D Eikä siinä siis mitään vikaa ole. Jännä vaan huomata miten lempi leiskuu vielä näin 11 vuoden yhdessäolon jälkeenkin kuin teinillä ikään. Haha.

Tiputtelua/tuhruttelua en ole enää havainnut sen torstaisen jälkeen. Ehkä siellä sitten vaan oli joku pieni haava jossain ja siitä pari pisaraa verta oli päässyt vuotamaan. Sen verran vaalean punaista se vuoto meinaan oli, ettei siinä paljoa enempää sitä verta ollutkaan.

Viikonloppu meni taas ihan liian nopeasti kevät siivousta tehdessä. Vaihdoin oikein ahkerana tyttönä verhotkin kesäisempiin. Mutta ei auta. Kohti uutta viikkoa!

Mukavaa maanantaita!

6 kommenttia:

  1. Hihih, ihanaa kuulla, että lempi leiskuu vuosien jälkeen vielä kuumana :) ja mikäs sen parempaa, kun lapsikin on toiveissa ;)

    Hyvä, että tiputtelu loppui! Nyt vaan ovista metsästämään, sitä suurta :P

    Mukavaa ja aurinkoista maanantaita sinnekin :)

    VastaaPoista
  2. Hei ja kiitos ihanasta blogistasi! Sain luettua melkein kaikki blogisi postaukset läpi, nyt vihdoin reaaliajassa. Olet kyllä uskomaton sissi, täytyy vain ihailla miten hyvin jaksat keskenmenoista huolimatta. Itku silmässä niistä luin. Ihanaa kuitenkin, että raskautuminen on ollut teillä mahdollista vaikka pitkän kaavan kautta on mennyt, eikä se ole edennyt loppuun asti. ��
    Meillä miehen kanssa yritystä takana vasta puolisen vuotta. Kierrot ovat hyvin samanlaisia kuin sinulla, 35-40 päivän välillä ja välivuodot alkavat melkein jo oletetusta ovulaatiosta lähtien. Olen henkisesti varautunut pitkään projektiin. Ihanaa saada vertaistukea blogistasi, vaikka omalla kohdalla tämä lapsen yritys on vasta alkutekijöissään. Itse olen kova stressaamaan, enkä osaa ajatella, että tulee kun on tullakseen. Joka puolelta lähipiiristä ja puolitutuilta tulee vihjailua, ja pistää oikein vihaksi. Joskus vielä pistän kyselijöille jauhot suuhun. Uskon ja toivon, että teillä pian onnistaa <3 Tsemppiä! -R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, kiitos ihanasta kommentistasi :) ♥ Kiva kuulla, että blogistani on ollut sinulle vertaistukea. Sen ensimmäisen puolen vuoden jälkeen alkaa jo epätoivo iskeä, joten ymmärrän hyvin, että vertaistuelle on tarvetta. Valitettavasti se on kuitenkin vielä niin lyhyt aika ettei silloin vielä julkiselle puolelle hoitoihin pääse, mutta perustarkastuksia kannattaa jo tehdä valmiiksi :) Yleensä jo se voi auttaa, että tietää raskauden olevan mahdollista, eikä mikään perussairaus ole esteenä. Myös epäsäännöliseen kiertoon saa helposti apuja ainakin yksityiseltä puolelta.
      Toivon teille pikaista tärppiä, että pääset sitten pistämään kyselijöille jauhot suuhun ;D Tsempit myös sinne! ♥

      Poista
  3. Nyt oottelen täällä ovisraporttia! Ja ihanaa kun lempi leiskuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihanaa :D Mut ikävä kyllä mitään raportoitavaa ei vieläkään ole :( Ovismetsästys jatkuu.

      Poista

Muistathan pysyä asiallisena :)