22. syyskuuta 2017

Jaettu ilo on paras ilo

Miten mulla on koko ajan sellanen olo, että tää aika vaan lentää, enkä mä ehdi tekemään yhtään mitään. Eiks yleensä raskaudessa aika matele? Vai onkse vast sit lopussa.

No joka tapauksessa. Kaikkea jännää on taas parina päivänä tapahtunut. Ensinnäkin sain eilen yllättävän kukkalähetyksen kesken työpäivän. Mukana oli kortti, jossa oli viesti "Sylin täydeltä onnea äitiyden kynnyksellä, rakas Alina ♥ Olemme niin onnellisia teidän molempien puolesta :)" ja allekirjoituksena mystiset kolme nimikirjainta. Nimikirjaimet eivät sanoneet mulle aluksi mitään. Olin ihan ihmeissäni, että kuka ihme tällaisen ihanan yllätyksen on järjestänyt. Soitin heti äidilleni, että onko hän mennyt jo kertomaan kylille meiän vauvauutisista, mutta ei kuulemma ollut kertonut vielä kenellekkään....paitsi yhdelle kaverilleen :D Mietin kuumeisesti, että kuka ihme se voisi olla, mutta en vain saanut päähäni. Ihmettelin sitten asiaa hyvälle ystävälleni ja pohdin kaikenmaailman teorioita, kunnes lopulta äkkäsin, että sehän olikin juurikin tämä kyseinen ystäväni, jolle olin tästä mysteeristäni avautunut, haha. Voi ketku, minkä teki ♥ Niin ihana yllätys, että ihan häkellyin :')

Noh hän ei ollut ainoa vauvaboogiin hurahtanut, nimittäin toinenkin rakas ystäväni ilmoitti jo muuttavansa meille "asumaan", kun vauva saapuu, koska ei kuulemma enää itse jaksa tehä lisää lapsia :D haha. Höpsö ♥

Eilen saimme myös kuulla, että appivanhempani ovat myös pahemman kerran hurahtaneet, nimittäin he ovat jo kovasti suunnitelleet rakentavansa meille mökille uuden oman aittarakennuksen. Ihan hullua! Tai siis ihanaa, mutta voi ettäh :') Kerroinkin jo kuinka anoppini alkoi heti uutiset kuultuaan miettimään, notta pitäisikö päämökille rakentaa jokin ramppi lastenrattaita varten :D Appivanhemmat ovat tosiaan ehtineet ajatella jo vähän pidemmälle, kuin me alkuunkaan. Me oltais tietty mukana rakentamassa sitä aittaa ja voidaan sitten sille lapsellekkin joskus kertoa, että "isi ja äiti on ihan itse rakentanut tämän talon". Nonih, nyt nous taas tippa linssiin pelkästä ajatuksesta :')

Mä oon niin onnellinen kaikista mun ihanista ystävistäni ja perheestäni ♥  Anteeks tää kauhee pumpulimainen hehkutus ja ruusunpunaiset ajatukset, mut musta on alkanut tuntumaan siltä, että näin sen pitikin mennä. Tää on just se oikee hetki meille ♥

Ihanaa ja AURINKOISTA viikonloppua kaikille! :)

P.S. Miten pahasti teiän läheiset on hurahtaneet vauvaboogiin?

P.P.S. Olo keskiraskaudessa on ollut semihyvä. Tänään meinas tulla oksu junassa, haha, mutta onneks se olikin vain ilmaa. Välillä tuntuu repäisykipuja masussa, mutta aika harvoin kuitenkin. Masu on pullahtanut jo sen verran esiin, ettei sitä enää piiloon saa :D Rinnoissa, etenkin oikeassa, tuntuu ajoittain tosi kipeitä vihlaisuja, mutta ne menee onneksi nopeesti ohi. Kai se on vaan sitä maidontuotantoon valmistautumista?

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta. Hienoa kun odotuksen saa jakaa niin monen innokkaan kanssa <3

    Meillä läheiset oli varovaisen rohkaisevia, mut se varmaan johtui siitä että varpaillani olin itsekin. Appivanhemmat pysyivät melko etäällä (välimatkankin vuoksi). Omat vanhempani sanoivat h.26+ vaunuja ajankukuksi katsellessani, et "Onko aikaista? Pitäsikö odottaa, et tietää vauvan oikeasti tulevan?" Halusivat mm. osallistua turvakaukalon hankintaan, mut tyyliin vasta äippäloman kynnyksellä. Asenne oli ymmärrettävä, sillä ennen syntymääni he olivat 70-luvulla yllättäen kohdanneet kaksospoikien kohtukuoleman h.30 kinttailla. Saimme aikaan hyvän keskustelun menetyksestä ja toivosta. Siitä miten vaunut on pisara meressä jos vauvaa ei tulisikaan. Tätini sentään oli toiveikas alusta asti; Alkoi nyplätä pitsistä haikaraa kastekakun päälle ja muutenkin teki hankintoja (löysi mm. haluamamme retrosyöttötuolin) ilosuin :D Tuntui mukavalta kun johonkin läheiseen iski totaalinen vauvahurahdus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana :D ♥ Mun äiti on kans vähän varovaisempi vielä, mut kyllä sekin varmasti jo salaa kattelee kaupoilla ja toreilla vauvan vaatteita :D Koitan itekkin olla vielä vähän hiljaksiin, mutta kaikkien läheisten hössötys alkaa jo pikkuhiljaa tarttumaan minuunkin :D On se vaan jotenkin niin ihanaa. Nautitaan nyt vielä kun voidaan ♥

      Poista
  2. Meillä onneks vanhemmat ja appivanhemmat ei enää hössötä ja ovat rauhoittuneet huomattavasti :D Vointia kuitenkin muistavat aina kysyä kun nähdään. Tämä vauva jos kaikki menee hyvin on siis meidän kolmas lapsi. Lisäksi siskoni sai juuri 7 viikkoa sitten esikoisensa (muuten kahden vuoden lapsettomuuden ja kahden keskenmenon jälkeen) niin sekin hillitsee omia vanhempia:)
    Oon kyllä tyytyväinen että tilanne on tämä koska esikoisen aikaan se hössäys oli jäätävää. Olihan esikoinen molempien vanhempien eka lapsenlapsi. Vauvanvaatteita tungettiin joka tuutista yms. :D itse jouduin jossain vaiheessa ihan ärähtämään että nyt loppuu koska itseä ärsytti se niin paljon kun en itse halunnut mitään ostaa ja ahdisti vaan ne vaatteet. Ihanaa tietysti että isovanhempia yms kiinnostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaiset olosuhteet varmasti vaikuttaa paljon tuohon hössötyskertoimeen :D Appivanhemmille tämä olisi esimmäinen lapsenlapsi, joten sekin varmasti vaikuttaa paljon :) katotaan tuleeko meillä jossain vaiheessa mitta täyteen :D mutta ihanaahan se on kun toista on jo niin kovasti odotettukin :)

      Poista
  3. Ihanuutta!!!! Tuo on parasta, kun läheiset on niin täysillä mukana matkassanne<3

    Toivottavasti olot jatkuu hyvänä :) kivaa viikonloppua, pus!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se kyllä aika ihanaa :) ❤️ ja kiitos vielä näin jälkikäteen :D

      Poista
  4. Ois kiva nähdä masukuvia tässä matkan varrella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ookkaan nyt muistanu vähään aikaan ottaa masukuvia :D katotaan jos muistan tässä joku päivä taas ottaa, niin jos sen tännekkin uskaltaisi julkaista :)

      Poista

Muistathan pysyä asiallisena :)