6. syyskuuta 2017

Olenko ansainnut

Edellinen kirjoitukseni herättikin yllättävän paljon keskustelua, niin puolesta kuin vastaankin. Ymmärrän, että sanavalintani "ansaita" ei ehkä ole ollut kaikkein paras, mutta usein itse ajattelen asioista, että "olenko ansainnut tämän" tai "miksi olen ansainnut". En tietenkään tarkoita sanan kirjaimellisessa muodossa aina kaikkea, mutta usein ajattelen, että jossain on joku ylempi taho, joka on päättänyt meidän elämästä etukäteen tai että elämässä on aina yhtä paljon hyvää kuin pahaakin.

Jos kysytään itseltämme, että "miksi olen ansainnut olla äiti", niin varmasti vastaamme yleisimmin, että koska olen rakastava ja huolehtiva ja voin antaa lapselleni turvallisen kodin ja parhaan mahdollisen perheen. Tuskin monikaan ajattelee, että koska meillä on niin hyvät geenit, että meille tulee varmasti kauniita lapsia tai koska minulla on niin valloittava luonne, että meidän lapsista tulee tosi karismaattisia ja fiksuja :D Tai enhän minä tiedä. Ehkä joku ajattelee niinkin.

Kaikki ihmiset ovat ansainneet kokea vanhemmuuden, ja kaikki lapset ansaitsevat saada hyvän elämän.

KORJAUS: Eli siis hän joka voi antaa lapselleen hyvän elämän, on ansainnut olla vanhempi. En tietenkään tarkoita, että kaikki narkkarialkoholistit ja pahoinpitelijät ansaitsisivat olla vanhempia. Ihan vaan jos joku ei tajunnut mun pointtia.

33 kommenttia:

  1. Vanhemmuudesta en kaikkien kohdalla tiedä, mutta jokainen lapsi ansaitsee hyvän elämän ja tasapainoisen elämän oli se sitten rikkaassa tai köyhässä perheessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh tapauksia on monia, mutta erityisesti ne vanhemmat, jotka sitä lasta niin kovasti toivovat, mutta ei välttämättä sitä voi saada. Pääasia on kuitenki suoda lapselle hyvä elämä :)

      Poista
    2. Juurikin näin ❤

      Poista
  2. Mun mielestä lapset ansaitsevat hyvät vanhemmat ja parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Semmosen hyvän ja vakaan kodin. Kyllä mun mielestä kaikki eivät sitä tehtävää ansaitse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki eivät edes halua vanhemmaksi. En siis tietenkään tarkoita, että kaikkien myös pitäisi kokea vanhemmuus :D enkä todellakaan halua mitään kaltoinkohtelijoita tukea missään nimessä. Mutta niinkuin sanoin, että lapsi ansaitsee hyvän elämän, niin se kulkee käsikädessä sen hyvän vanhemmuuden ansainneen ihmisen kanssa.
      Kauhee kun mua nyt ymmärretään koko ajan väärin, kun en halua jaotella ihmisiä mitenkään eri kasteihin esim. varallisuuden perusteella. Koitan täällä pysyä kaikkien kommenttien perässä ja selittää ajatuksiani :)

      Poista
  3. "Köyhäkin" voi antaa lapselle yhtä hyvän elämän kuin varakkaampi. Ei niitä lapsia rahalla ja rikkauksilla kasvateta, vaan rakkaudella ja perustarpeet täyttämällä. Ei susta täydellistä äitiä tee jos sulla on iso koti ja hieno auto, tai varaa ostaa merkkivaatteita ainoastaan.
    Taas huomaa ketkä osaa olla katkeria toisenkin onnesta, jos ei ole itelle tärkeä ja läheinen tai omasta piiristä.
    Jos tää lapsi maailmaan pääsee, koita pitää huoli ettet kasvata siitä samanlain ajattelevaa, että minä ensin koska olen paremmasta perheestä kuin sinä.
    Loppuu tän blogin seuraaminen nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti vähävarainenkin voi antaa lapselle hyvän elämän, mutta jos joku tykkää lusmuta kotona sossurahoilla, vaikka lapset on jo kouluikäisiä, niin en minä kyllä itse sellaista elämää arvosta. Arvostan kyllä tasa-arvoisuutta ja toiset huomioon ottamista, oli taustat mitkä tahansa, että varmasti ihan suvaitsevainen lapsi tulee :)
      Kiitos kun jaksoit lukea blogiani tähän asti :)

      Poista
    2. En kyllä tiedä ketään kuka olis kotona lapsien takia, jos lapset on jo koulussa.. mun nuorin täyttää 3 reilun vuoden päästä, ja toivoisin että ei tarvitsisi sillon vielä mennä töihin takaisin. Ihan jo siitä syystä että toivoisin lapsia muutenkin lisää.
      Lapset on elämän nro 1 mulle

      Poista
    3. Minä tiedän :D varmaan tulikin jo selväksi edellisestä kirjoituksestani. Mä oon ymmärtänyt et on ihan yleistä tehdä lapset lyhyellä ikäerolla just tuon 3v hoitotukijutun takia. Tai siis mitä oon kavereilta kuullu, mut ite en ole vielä tutkinut asiaa niin paljoa :) ja ihana kuulla ❤️

      Poista
    4. Mäkin tiedän tapauksia, jotka on kotona ja lisääntyy vaan sen takia, että saa lisää tukia ja lapset kulkee paskasissa vaatteissa ja voi kyllä, sossut tietävät asiasta...

      Poista
    5. Eihän se yhteiskunta niin pyöri :D

      Poista
  4. Ei lapsia ansaita tai olla ansaitsematta,samalla tavalla kuin jotakin sairautta, esim syöpää, ei ansaita tai olla ansaitsematta. Lasten saamisessa on kyse biologiasta, ei ansaitsemisesta. Samalla tavalla kukaan ei ole ansainnut saada kamalaa sairautta, vaikka hän olisi ollut ns. "huono" ihminen. Koska kuka muita ihmisiä tuomitsee? Senhän teemme me muut ihmiset. Biologia ei tuomitse ketään, se toimii omalla painollaan. Tämän takia kukaan ei ole ansainnut jotakin tiettyä kohtaloa, sillä biologia ei tuomitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tietenkään. Ei keskenmenotkaan ole itse äidin syy, mutta silti aina tuntuu, että on tehnyt jotain väärin, että niin on käynyt. Puhunkin yleensä pääasiassa omista tunteista kuin fyysistä tai konkreettisista asioista :)

      Poista
    2. No entä syöpäsairas ihminen, "ansaitseeko" hän lottovoittoa jolla saa hoitoa taudille enemmän kuin terve ihminen? Ehkä vähän...? Pitkäaikaistyötön joka on tehnyt kaikkensa sen eteen että saisi työn, "ansaitseeko" hän saada työn enemmän kuin pomon serkku? Ehkä vähän...? Tai vaikkapa sairas vanha mummo, "ansaitseeko" hän mennä jonon edelle bussiin ja saada viimeinen istumapaikka? Ehkä vähän...? Samoin itse olin työttömänä pari vuotta ja vain moneen paikkaan, kyllä tuntui "epäreilulta" että muut joilla oli jo työpaikka sai ne mitä minä hain. Ja siinä tapauksessahan oikeasti syy varmaankin oli omani eli taustani ei ollut sopivin. Lapsettomuudesta taas syy on harvoin lapsettomassa itsestään. Toki näihin voi vastata ettei kukaan ihminen ansaitse yhtään mitään enemmän kuin kukaan muu, mutta minun mielestäni ihminen joka on käynyt läpi helvetin ja tsempannut ja vaikka joutunut käyttämään kymppitonneja johonkin mitä muut saa ilmaiseksi, niin kyllä minä soisin heille ennemmin sen jonkun asian kuin toiselle joka vain tuosta noin vain saa sen toistamiseen ilmaiseksi. Mutta joku toinen on sitten sitä mieltä että mummo viimeiseksi jonoon, mä haluan itse istua bussissa vaikka istuin jo koko päivän töissä, ei kukaan ansaitse mitään enemmän kuin minä.

      Poista
    3. Tuo on ihan totta. Elämä ei aina ole reilua. Itse kuitenkin pyrin aina elämään niin, että hyvistä teoista palkitaan ja silloin olen myös niin ikään ansainnut sen palkan. Kyllä munkin mielestä jotkut on ihan selkeästi ansainneet jotain enemmän kuin joku toinen, mutta elämä ei aina toimi niin. Ihan hyviä pointteja :)

      Poista
  5. Onko sekään oikein,että äiti joka on jo esim alkoholisti alkaa odottamaan lasta ja samalla jatkaa juomista vaarantaen lapsen kehityksen? Ansaitseeko hän silloin lapsen? Ei minusta. Sekin,että niitä lapsia pusketaan ihan vaan sossun tuilla ja halutaan vaan olla kotona ja näitäkin riittää täällä. Varsinkin jos työ on paskaa niin ratkasuna "tehdään hei lapsi". Tottakai moni tekee pienellä ikäerolla lapsia ja heillä varmasti ihan puhtaasti halu saada sisaruksia mikä on täysin ok. Mutta näitä työttömiä äitejä en jaksa jotka eivät edes viiti mennä töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tietenkään tue alkoholisteja, narkomaaneja, pedofiileja, hyväksikäyttäjiä tai väkivaltaisiakaan vanhempia. Kuten kirjoitin, niin ihminen ansaitsee olla vanhempi, kunhan lapsi ansaitsee hyvän elämän.

      Poista
  6. Saako kysyä kauan itse haluat olla lapsen kanssa kotona? Itse haluaisin olla sen 3 vuotta, mutta rahallisesti realistisempaa lienee 2 vuotta. Olen urakeskeinen, mutta mulla perhe menee a ina edelle, nytkin kun ollaan vielä miehen kanssa kaksin.

    T. Rv 20 esikoista odottava tuleva äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin onneksi olkoon pikkuisesta! :) ♥ Ja itse kysymykseesi, ollaan mietitty asiaa mieheni kanssa ja ainakin toistaiseksi olen päättänyt olla äitiys/hoitovapaalla ainakin sen vuoden. Eli siis kun lapsi täyttää vuoden. Itse haluaisin, että lapsi osaisi edes kävellä, ennen kuin hänet mihinkään hoitoon laitetaan. Eli voi mennä pidempäänkin kuin vuosi. Ei olla sitäkään vielä päätetty, että olisiko hän sitten hoidossa isovanhemmillaan vai ihan päiväkodissa, mutta se selvinnee sitten myöhemmin. Itsekkin olisin mielelläni tuon kolme vuotta, mistä vielä saa sen hoitovapaan tuen, mutta mä en usko, että meillä on varaa siihen.

      Poista
    2. Niinpä, tuo raha. Itseäkin harmittaa jo etukäteen, että ei rahallisesti varmastikaan ole mahdollista sitä kolmea vuotta olla.. yksi tsi kaksivuotiaskin on vielä niin hurjan pieni laittaa hoitoon! Toki meillä toiveissa olisi saada pikkusisarus tälle kohdussa kasvavalle kolmen vuoden sisällä. Sitähäb ei tiedä saadaanko, kun tämäkin hormonipistoksilla alkunsa saanut. ��

      Kaikkea hyvää raskauteesi!

      Poista
    3. Mulla on yks työkaveri, joka laittoi alle yksi vuotiaan tarhaan, eli hän oli poissa töistä vaan just sen yhden vuoden. Mä en usko että itse pystyn vielä niin pientä laittamaan tarhaan. Toki riippuu myös ihan hoitojärjestelyistä, että millon palaan töihin. Ollaan myös mietitty sitä isyysvapaata, että sen 6vkoa sais sillä ainaki pidennetty kotona olo aikaa :D mutta se on sit sellasta kikkailua, et sen näkee vasta kun se on ajankohtaista :) ja kiitos vielä, kuin myös sinne ❤️

      Poista
    4. Meilläkin tuttavapiirissä eräs, joka ei malttanut edes äitiyslomaa olla, vaan palasi töihin, kun vauva oli 4kk. Ja siis ihan suomessa asuvat. En vaan voi ymmärtää. :(

      Poista
    5. Ohhoh :o kuulostaa kyllä aika hurjalta. En mitenkään pystyis ite moiseen.

      Poista
  7. Lasten ansaitsemista... Kenelle tule mieleen että vuosia lapsia yrittänyt ja toivonut raitis normaali huolehtiva pariskunta joka on käyttänyt yli 20000€ hedelmöityshoitoihin jotenkin ansaitsisi lapsen enemmän kuin tämä perhe..?
    http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005356155.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten jo aiempiin kommentteihin olen vastannut, niin en tietenkään arvosta ketään väkivaltaista alkoholistia tai narkkaria. Pääasia on tietenkin, että lapsella on hyvä elämä ja se yleensä vaatii myös hyviä vanhempia. Sellaiset vanhemmat, jotka voivat antaa lapselleen hyvä elämän, ansaitsee olla vanhempia.

      Poista
    2. Joo ei ollut siis mitenkään sua vastaan osoitettu, päin vastoin :) Halusin mainita kun täällä jotkut on sitä mieltä ettei kukaan ansaitse lasta enemmän kuin toinen. Kun luin tuon niin ajattelin vain taas että kyllä maailma on epäreilu, että tuollaiset saa sitten lapsia, ryyppää ja tappaa toisiaan, ja kunnolliset vanhemmat sitten joutuu vuosia kamppailee lapsettomuushoidoissa ja keskenmenojen kanssa jne... Mutta niin psykologinikin sanoo, että kukaan ei luvannutkaan koskaan että elämä olisi reilua ja helppoa kaikille.

      Poista
    3. Ymmärrän :) Se on kyllä niin väärin, mutta niinhän se on, ettei elämässä aina mene ne nallekarkit tasan. Voi kun ihmisen biologia toimis jotenkin niin, että ne huumeet ja hirvittävät määrät alkoholia oikeasti vois estää ihmistä raskautumasta :D Toki alkoholismikin on sairaus, että tietysti joku siitä toipunut voi vielä joskus ihan oikeasti ollakkin hyvä vanhempi jollekkin. Kimurantteja asioita nämä. Mikään ei ole koskaan ihan täysin mustavalkoista.

      Poista
  8. Heiii tarkoitus ei ollut syytellä sua sitten mitenkään,lähinnä kattelin mitenkä muut reagoi. Ja oon täysin samaa mieltä,kuhan vanhemmat voivat antaa hyvän elämän lapselleen se ei katso tilipussia. Kaikkea hyvää sun raskauteen,tiedän mitä on käydä läpi lapsettomuutta ja mitä tunteita se herättää kun odottaakin. T. Alkoholisti jutun heittäjä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältä kommenttipuolelta onkin saanut nyt lukea reaktiota jos jonninmoista :) Ja kiitos, kuin myös sinulle!

      Poista
  9. Todella paljon tämä aihe herättää tunteita. Hienoa Alina, että asiasta puhut. Onnea myös loppuodotukseen. Toivottavasti kaikki menee hyvin. :) Luen kirjoituksiasi usein kännykällä enkä jostain syystä pysty tuolloin kommentoimaan kirjoituksiasi. Siksi kommentoin tosi harvoin.

    Itselläni on takana lapsen yritystä noin neljä vuotta ja lapsettomuushoidoissa olemme olleet reilu puolitoista vuotta. Nyt olemme lahjasoluhoidoissa, koska minulla ei enää ole hedelmöittymiskykyisiä munasoluja.
    Tätä ennen olen saanut lapsen suunnittelematta opiskeluaikoina. Olen siis kokenut tuon suunnittelematta äidiksi tulon ja sekundäärisen lapsettomuuden. Jälkimmäisen ihan kohtalaisen pitkän kaavan mukaan. (Tämä on vain minun näkökanta, moni odottaa pidempääkin)

    Opiskelijana elettiin osin opintotuella, äitiyspäivärahalla jne. "yhteiskunnan tuella". Välillä käytiin töissä ja valmistumisen jälkeen ollaan sitten oltu töissä.

    Oli henkilöllä aiempia lapsia tai ei niin uskon, että hoitoihin päätyminen on henkisesti raskasta. En toki tiedä, mitä se olisi ensimmäisen lapsen yrityksen kohdalla. Tästä olen toki kiitollinen. Joskus unohdan olla kiitollinen. Ihmismieli on kummallinen. Oman elämänsä epäkohdat on helppo nähdä ja peilata niitä muiden elämään.

    Lapsettomuushoidoissa ja niiden tuomissa pettymyksissä on jotain todella mieltä koskettavaa ja masentavaa. Samalla minunkin mieleeni hiipii kysymys miksi. Hoidot koettelevat mieltä ja monen kohdalla tilanne tuntuu epäreilulta, koska moni myös saa lapsen ilman hoitoja. Katkeruus on jotenkin inhimillistä vaikka ei toivottavaa. Onneksi siitä voi myös päästä ainakin osin eroon.

    Olen myös seurannut alkoholismia ja sen vaikutusta perheeseen. (en oman mieheni tai itseni kohdalla) Jotenkin tämä vihastuttaa. Miten joillain onnistaa tuo lapsen hankinta pettämisen, alkoholismin jne. jälkeen. Ei toki saisi vertailla tai arvostella, mutta tahtomattaan sitä näin tekee. Varmasti on henkilöitä, jotka ovat sitä mieltä, että minun ei äitinä pitäisi puhua lapsettomuushoitojen haasteista. Itse asiassa on ironista kuinka hoidot vievät ajatukseni muualle. En ole niin läsnä lapseni elämässä. Ironista ja surullista, mutta ehkä inhimillistä.

    Uskon, että lapsettomuus jättää arvet. Joillekin syvemmät kuin toisille. Se tuntuu häpeälliseltä ja liian henkilökohtaiselta asialta puhua. Ehkä juuri tämän takia siitä pitäisi uskaltaa puhua. Tällöin myös altistaa omat mielipiteensä toisten kritisoitavaksi ja juuri sen takia puhuminen lienee vaikeaa.

    Lapsia saadaan, jos saadaan, "ansaitsi" tai ei. Osa elämästä on sattuman kauppaa, osa itse aiheutettua. Joskus elämä on epäreilua, mutta onneksi "tuuri" voi vuosien varrella muuttua.

    Kiitos pohdinnastasi tässä asiassa Alina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon M :) Mä oon itseasiassa kanssa huomannut, ettei välillä kommentointi kännykällä toimi ollenkaan. Tai ainakaan se vastaa-painike. Mutta niin, mä ymmärrän tosi hyvin, että tilanteita on moni ja erilaisia ääripäitä, eikä niille aina voi mitään. Mä en vaan itse pysty käsittämään sellaisia ihmisiä, jotka käyttää vanhemmutta ikäänkuin hyväkseen, siis viitaten esimerkiksi juuri tähän sosiaaliturvatukiasiaan. Sellaiset yleensä viis veisaavat siitä lapsesta, kun ajavat pääasiassa vain omaa etuaan. Ja tämä ei nyt ole mitään yleistys, että kaikki tukien varassa elävät olisi tällaisia vaan siis joitain tapauksia löytyy.
      Tiedän ettei saisi vertailla, mutta usein sitä tulee tehtyä väkisinkin, koska eihän me täällä yksin olla. Joskus vertailemalla toiseen voi myös oppia itsestään jotain.
      Toivottavasti teille vielä pikkuinen suodaan lahjasoluhoidoilla :) Tsemppiä hoitoihin! ♥

      Poista
  10. Kiitos Alina, että uskallat kirjoittaa vaikeista asioista. Se on tärkeää! Luulenpa, että monet kärkkäästi kommentoineet eivät oman kokemuksen puutteessa pysty ymmärtämään, mistä näissä tunteissa on kysymys. Huomaan, että jo lapsettoman kateutta ja katkeruuden tunteita vähätellään ja niitä pidetään kiellettyinä. Toivoisin ihmisiltä myötätuntoista suhtautumista, vaikka ei omakohtaista kokemusta ja syvää ymmärrystä asiasta olisikaan. Minä ymmärsin pointtisi näissä postauksissa täysin, ja jaan samoja tunteita kanssasi. Valitettavasti elämässä ei kyse ole ansaitsemisesta, elämä tuntuu enemmän olevan arpapeliä ja sattumaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun jaksat lukea kirjoituksiani :) Niinhän se taitas valitettavasti olla, ettei kaikkea hyvää voi ansaita pelkästään tekemällä hyviä asioita elämässä. Sattuman kauppaa kaikki, mutta ei sillä, etteikö kuitenkin kannattaisi tavoitella hyviin tekoihin ja arvoihin :)

      Poista

Muistathan pysyä asiallisena :)