9. helmikuuta 2016

Ei ole kiire minnekkään....vai onko?

Perjantaina sain taas osakseni uteluita meidän lisääntymissuunnitelmista. Ensinnäkin juttelin Eveliinan kanssa häämatka haaveistani ja siihen hän töksäytti perään, että "noh alkaakos teillä hääyönä yrittäminen?". Mitä tohon nyt pitäis vastata? Jos vastaan, että joo, niin heti alkaa kyttäily ja juoruilu, että "ne ei oo vieläkään saaneet lasta alulle". Jos vastaan ei, niin sillekkin täytyy ehdottomasti löytyä joku syy. Vastasin ympäripyöreästi muka naureskellen, että eihän meillä nyt ekalla tärppäisi muutenkaan. Johon Eve tietysti kerskuen vastasi, että "tulinhan minäkin raskaaksi vaikka minun ei pitänyt saada lapsia ollenkaan" "muutin vain ruokailutottumuksiani ja yhtäkkiä olinkin raskaana". Just, no kivat sulle. Eveliina onkin aina ollut sellainen Hannu Hanhi, että hän saa aina kaiken ilmaiseksi.

Noh toinen "isku vasten kasvoja" tuli, kun postissa oli saapunut kortti tädiltäni. Tädilläni on tapana aina kirjoittaa pitkiä kirjeitä onnittelukorttien mukaan, koska näemme toisiamme niin harvoin. Noh siinä kirjeessä hän sitten pyysi kertomaan terveiset veljeni tuoreelle vauvalle ja sitten kysymys "koskas haikara vierailee teidän luona?". Onneksi ei sentään tarvitse vastata tätini uteiluihin heti, mutta mitä tuohonkin nyt sitten vastata? Haikara ei taida tietää meidän uutta osoitetta, kun ei ole päässyt piipahtamaan?

Musta tuntuu, että tämä oli vasta esimakua siitä mitä on tuleman meidän hääpäivän jälkeen. Tiedän ainakin yhden, joka aivan satavarmasti töksäyttää jotain heti tilaisuuden tullessa. Tai tiedän itseasiassa pari muutakin, joilla on tapana udella moisia vauvauutisia. Ei herranen aika, pitääkö tässä alkaa jo kehittämään joku uskottava väliaikaisvalhe, että selvitään tästä kesästä.

Voi apua!

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä!! Tiedän tunteen: meillähän alkoi yrittäminen vasta muutama kuukausi häiden jälkeen, mutta ensimmäiset kyselyt perheenlisäyksestä tulivat tyyliin saman tien kun häämatkalta palattiin... Eka vuosi oli pahin (yksi työkaveri jopa kysyi 4kk häiden jälkeen että olinko raskaaa, argh!!) mutta nyt kun on oltu yli 2 vuotta naimisissa, kukaan ei kysy enää mitään. Ajattelevat varmaan, että me ei joko haluta tai että on ongelmia eivätkä kehtaa enää udella. Mutta niihin kysymyksiin kannattaa varautua vaikka joka kerta niistä mielensä pahoittaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, eli täytynee siis keksiä joku oikein maukas valhe heti ensalkuun, jos ne vaikka sitten pikku hiljaa unohtais koko jutun :D Sitä sopii toivoa. Noh ei auta. Varmasti kaikki saavat jokseenkin osakseen vauvauteluita, mutta kun ne vaan tajuais olla intoilematta liikaa :/

      Poista
  2. Meillä on vissiin käynyt tosi hyvä tuuri kun todella harvat ovat lisääntymisaikeita tiedustelleet. Nykyään tietty suurin osa lähipiiristä tietääkin asiasta, joten tällaisia tilanteita ei voikaan enää tulla. Minä varmaan keksisin vaan jotain epämääräistä että katsellaan nyt. Jossain oli, että jos pokka pitää, voi vastata kysymyksiin: miksi hankittaisiin lapsia. Nykyään varmaan täräyttäisin totuuden vähän vieraammallekin ihmiselle, ei ole niin väliksi enää. Mutta pari vuotta sitten en olisi voinut tätä tehdä. Ihmeen tunkeilevaa porukkaa sulla ympärillä :( Koita selvitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lucky you :D Joo meillä näitä töksäyttelijöitä tuntuu olevan enemmän ja vähemmän lähipiirissä. Ei varmaankaan ole niin kovin tuttua tuo ajatus lapsettomuudesta. Voi olla kyllä, että jos tässä menee pitkäänkin, niin puhun kyllä ihan avoimesti asiasta, että miksi niitä lapsia ei sitten olekkaan vielä siunaantunut. En vaan haluaisi heti hääpäivän jälkeen vielä heittää kirvestä kaivoon, jos se onni sieltä vaikka tuliskin yllättäen :) Vielä on toivoa, kunnes toisin todistetaan.

      Poista
  3. Minä vastasin aikanaan kyselyihin vain, että jos sen sais itse päättää, milloin niitä lapsia tulee, niin niitä olis jo useampi. Pääsee kaikista helpoimmalla, kun on oikein raatorehellinen. Oon kyllä sitä mieltä, että lapsentekoasiat ei kuulu kenellekään muulle kuin parille itselleen, mutta koin itse helpoimmaksi olla rehellinen. Voihan siihen kysymykseen toki heittää vastakysymykseksi vaikka "Haluatko tietää missä asennossa viimeksi kokeiltiin?", se vois hiljentää kysyjän, vaikka ei vastausta saakaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ihana :D Se voisi kyllä tosiaan hiljentää tämän meidänkin lähipiirin kertaheitolla. Musta tuntuu, että esimerkiksi mieheni vanhemmat vaan luulee, etten minä nimenomaan halua lapsia ja sitten sen takia on muka ihan hyväksyttävää vähän "hoputtaa" lapsentekohommiin. Katotaan mitä keksitään :) Vähintäänkin jotain yhtä nerokasta.

      Poista
  4. Täällä myös kokemusta noista uteluista. Anoppi aloitti vihjailemisen jo vuosia sitten, kutoi pikkuruisia villasukkia jo valmiiksi, suunnitteli meille kodinhoitohuonetta tähän asuntoon rakennettavaksi lapsia ajatellen yms. Monet sukulaiset alkoivat jo heti häiden jälkeen udella et koskas teille ja ollaan sitä tässä koko suvun voimin jo pohdittu. Kerran mittani täyttyi ja tiuskaisin kaikille suoraan että "ensinnäkin a: asia on jokaisen henkilökohtainen, joka ei kuulu kellekkään muulle, b: mistä tiedätte että me edes halutaan lapsia? ja c: lapsia ei tostanoin vaan tehdä, niitä saadaan jos hyvä tuuri käy"... Lakkas utelut melko haipakkaan tuon jälkeen ja sai itse mielenrauhan kun ei tarvinnut kestää sitä painostusta ja stressiä muiden taholta! Vaikka se kerran kirpasee töksäyttää suoraa asiat niinku ne on, niin on se vaan niiiiiiin vapauttavaa! :D Ja ehkä sekin oli osasyy kun meillä sit pian tärppäs kun saimme sanottua kunnolla kuinka asiat on ja ei ollut enää mitään paineita sukulaistenkaan taholta. Lisänä tietty oli myös oma hyväksyminen asiaan ettei meille välttis koskaan pientä tuu ja aletaan nauttimaan elämästä tälläisenä kuin se on. Oon vahvasti sitä mieltä että meillä se stressi oli suurin syy hetkelliseen lapsettomuuteen.

    Tsemppiä sukulaisten ja tuttujen uteluiden kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuo stressi on niin vaikea selitteinen, kun en omasta mielestäni stressaa lapsettomuuttamme, mutta olen vaan niin malttamaton aina välillä :D Luulen, että meidänkin on vain jossain vaiheessa puhuttava suumme puhtaaksi, mutta en koe sen olevan vielä ajankohtaista. Vielä herättelen toiveita, että naimisiin meneminen olisikin juuri se taikasana meidän tulevalle pikku onnellemme, mutta aika näyttää. Saa nähdä miten meidän hääpäivänä käy. Saadaanko pidettyä rautaiset hermot vai ei :)

      Poista

Muistathan pysyä asiallisena :)