Tiettekö mitä mä just tajusin! Edelliseen postaukseen viitaten, mä tajusin, et kaikki nuo ennakoivat ovulaatio-oireet täytyy tietysti johtua Royal Geleestä! Mähän siis oletin, että tämä kierto olis taas sellainen pidempi kierto, mut nyt olen huomannut jo ihan selkeesti lähenevän "liukkaan kelin varoituksen" eli ovis saattaakin ilmaantua aiemmin kuin oletinkaan. Olen toki lukenut ja myös kokenut aiemmin, että Royal Gelee auttaa bongaamaan ovulaation helpommin, kun oireet on paljon selkeämmät, mutta en vaan muistanut, että ne näin selkeästi ilmenisi :D Nojoo, mut palataan tähän myöhemmin, kun olen ihan oikeasti bongannut sen oviksen. Täytyy varmaan pikku hiljaa aloittaa tikuttaminen. Jännää.
Mutta niin, tuohon otsikon aiheeseen. Järkättiin siis lauantaina Siljalle yllätys baby showerit ja ne onnistuikin ihan täydellisesti. Silja oli täysin yllättynyt, mutta liikuttunut. Paikalla oli jopa 7 lasta joista kaksi oli vastasyntynyttä vauvaa. Vähän erilaiset baby showerit siis. Olin kuitenkin ainoa lapseton ja koska aihe oli kuitenkin ne lapset ja raskaus jne. niin en kovinkaan paljoa pystynyt keskusteluihin osallistumaan, mutta samapa tuo. Olin kuitenkin aidosti onnellinen tulevan äidin puolesta.
En kuitenkaan täysin selvinnyt ilman huomiota, nimittäin Silja tokaisi, että seuraavaksi on sitten meidän vuoro tehdä lapsia. Noh mitä tuohon nyt sanoisi, kun olet puoliksi tuntemattomien ihmisten seurassa. "Vielä ei ole kiire" tokaisin. Keskustelu onneksi siirtyi aika pian muihin aiheisiin piinaavien vauvauteluiden jälkeen.
Kello alkoi olla jo kuusi ja meidän oli aika lähteä. Sain Sannalta kyydin kotiin, mutta en selvinnyt tuosta matkasta vauvauteluitta. Sanna kyseli, että onko minulla vauvakuumetta ja miten muiden raskaudet ovat minuun vaikuttaneet. Heitin taas ympäripyöreitä vastauksia, että en kärsi vauvakuumeesta ja muiden raskaudet eivät vaikuta minuun mitenkään erityisesti, mutta koen silti aika ajoin olevani hieman ulkopuolinen. Puhuimme myös Tiinan vauvakuumeesta ja totesimme, että he varmasti jo yrittävät toista lasta. En ole siitä yhtään yllättynyt, mutta olisin toivonut kuulevani asiasta suoraan Tiinalta.
Puhuimme Sannan kanssa myös siitä, että raskauden yrittäminen on hyvin arka aihe, mutta valitettavasti myös jollain tapaa tabu, että siitä ehkä pitäisi pystyä puhumaan enemmän. Olin asiasta erittäin samaa mieltä, mutta en siltikään pystynyt vielä kertomaan Sannalle meidän tilanteesta. Se oli jo niin lähellä, etten vaan läjäyttänyt totuutta ilmoille kahden vuoden yrittämistaipaleesta ja keskenmenosta ja kaikesta, mutta ei. En vaan pystynyt. En pystynyt olla ajattelematta liian tarkkaan sen seurauksia. En ole vielä valmis. Olenkohan koskaan...
No mutta baby showereista on nyt kuitenkin selvitty hengissä ja voi taas huokaista helpotuksesta :D
P.S. Ainiin, annoin sittenkin sen itse tekemäni vauvan mekon Siljalle ja hän oli liikuttua kyyneliin. Hän lupasi säilyttää sen ikuisesti muistona ja sekös lämmitti sydäntäni ♥
P.P.S Ihan paras baby shower "leikki" oli kun tuleva äiti heitti vaipan, jonka sisällä oli suklaamuna, kaikille vieraille otettavaksi kiinni, niinkuin morsiuskimpun ikään, ja kopin saanut on sitten seuraavaksi raskaana :D
P.P.P.S. En saanut koppia -_-
Onnea selviytymisestä! :) Olet kyllä reipas, itse en varmaan olisi pystynyt menemään paikalle. Toivon mukaan tulet uudelleen raskaaksi pian niin ei tarvitse miettiä, milloin kertoa ongelmasta kavereille. Jos siinä kestää kuitenkin pidempään, jossain vaiheessa on varmaan helpottavaa kertoa tilanteesta lähipiirille. Näin ainakin asian itse koin.
VastaaPoistaP.s. Katsoin eilen sen leffan, jota suosittelit aiemmin. Mitä odottaa kun odotat. Oli ihan hauska ja joitain osuviakin kohtia, vaikka olikin amerikkalaista hömppää. :)
Kiitos :D Voi olla, että jos lähdetään joskus rankempiin hoitoihin, niin kerron ihan mielelläni kavereilleni, mutta tällä hetkellä kun ei ole oikein itelläkään vastauksia meiän lapsettomuuteen, niin en haluais joutua kyselyidenkään kohteeksi sen enempää. Niin joo se leffa tuli eilen telkkarista :) Onhan se ihan hömppäleffa tietty, mut ehkä se vähän edes keventää tunnelmaa ja avaa myös tuota lapsettomuuden tabua muillekkin :) Kiva, että tykkäsit.
PoistaOlit reipas, sulla on kyllä vahva luonne. <3
VastaaPoistaKiitos ihana ♥ Täytyy vaan asennoitua tiettyihin asioihin sen vaatimalla tavalla :)
PoistaVarmasti antaa jollain tapaa voimaa päässä yli noista hankalistakin tilanteista ja osallistua babyshowereihinkin. Ja ihanasti sanoit, että olit aidosti onnellinen ystäväsi puolesta :)
VastaaPoistaOmassa kaveripiirissäni puhumme aika avoimesti yrittämisestä, keskenmenoista ja muista vähän hankalimmistakin asioista.
Haluaisinkin kysyä, että mitä tarkoitit niillä seurauksilla kun sanoit, että
"en siltikään pystynyt vielä kertomaan Sannalle meidän tilanteesta. Se oli jo niin lähellä, etten vaan läjäyttänyt totuutta ilmoille kahden vuoden yrittämistaipaleesta ja keskenmenosta ja kaikesta, mutta ei. En vaan pystynyt. En pystynyt olla ajattelematta liian tarkkaan sen seurauksia. "
Mikä olisi kaikista hirveintä mitä voisi tapahtua jos kertoisit ystävillesi, että teillä on jo yritystä takana pidemmän aikaa ja ensimmäinen raskaus päätyi keskenmenoon?
Itse olen saanut ihan korvaamatonta tukea ystäviltäni, kun kerroin heille keskenmenosta.
Kiitos kommentistasi :) Seurauksilla tarkoitin lähinnä niitä klassisia lohdutteluja eli "kyllä te vielä saatte lapsen" jne. ja että sana meidän lapsettomuudesta lähtisi leviämään enemmänkin. Lisäksi en halua, että meihin aletaan asennoitumaan eri tavalla, eli aletaan välttelemään raskaudesta tai äitiydestä puhumista tjms. En halua, että meidän viettäessä yhdessä aikaa, tuntisimme oloamme kiusallisiksi vain koska emme ole samanlaisessa tilanteessa. Sanna on siitä onnekas, että on aina onnistunut raskautumaan nopealla aikataululla, niin en usko, että saan häneltä sitä oikeanlaista ymmärrystä ja lohtua tästä aiheesta. Voin toki olla väärässäkin, koska hänellä on paljon tietämystä raskauksista ja äitiydestä, mutta vielä en ollut valmis tuohon väliin töksäyttämään meidän tilannettamme. Ehkä joskus paremmalla ajalla :)
PoistaToisen saman tyylisien ongelmien kanssa taistelevan mielipide; Samoin ehkä se, että toisi enemmän vielä painetta kun kokoajan olisi "joko nyt" tyyliin seurauksessa ja itse en juuri ton takia kertois että en haluaisi erilaista kohtelua. Pahimmassa tapauksessa jäisi vähän ulkopuolelle kaikesta jos esim on ystävä joka raskautuu heti eikä osaa oikein reakoida asiaan. Tai sitten että alkaisi sääliin, se olisi inhottavaa koska ei sääli paranna oloa yhtään vaan tulee viallisempi olo. Itse olen parille parhaalle ystävälle kertonut, heillä ei lapsia joten he eivät edes osaa kysellä tai sanoo mitään muutakun että olet rakas ja kaikki järjestyy. Toisaalta se on ehkä paras ettei sano mitään, vaan on siinä. :)
Poistamy point exactly! Juurikin noin, niinkuin sanoit :D Kertomisella voi olla hyviä tai huonoja seurauksia, mutta toistaiseksi itse koen parhaaksi olla vielä kertomatta.
PoistaMä oon aina tunnettu sellasena happy-go-lucky-tyyppisenä tyyppinä myös kavereiden kesken. En pienistä murehdi, mutta kun oikeasti jokin harmittaa niin en halua näyttää sitä pettymystä kenellekään muulle kuin miehelleni. Lapsettomuuskin on jollain tapaa aikamoinen häviö ja pettymys ja sen myöntäminen ääneen kavereille, jotka lisääntyy kuin sienet sateella olisi harmittavaa ja hankalaa ja epämiellyttävää kaikin tavoin. En yleensäkään halua kertoa sellaisista asioista ystävilleni, jotka voisi saada sääliä aikaan.
PoistaJep, sama täällä. En koe, etä kertomisesta olisi juurikaan hyötyä. Lähimmät kaverit kuitenkin ymmärtää ajan kuluessa, että mistä oikeasti on kyse, eikä ala turhia kyselemään. Kukin taablaa tyylillään :)
Poista