Taistelusuunnitelma

Eilen ja tänään olo on ollut jo huomattavasti parempi. Huomasin, että kunhan vaan saan syötyä jotain niin pahoinvointi ei pääse yltymään niin pahaksi, ettei ruoka enää uppoakkaan.

Eilen olin ihan super väsynyt, koska yö meni heräillessä ja vessassa ravatessa. Pahoinvointi alkoi kuitenkin pikkusen helpottamaan, kun sain aamupuuron syödyksi ja natustelin pähkinöitä ja miniporkkanoita pitkin päivää. Lounaankin sain melkein syötyä, mutta puolet jätin vielä tälle päivälle. Töistä kotiin päästyäni tein heti itselleni pari paahtoleipää kinkulla ja väkisin koitin natustaa niitä vaikka alkoi jo pikkuisen tökkimään. Sain onneksi syötyä ja olokin koheni sen verran, että uskalsin nukkua pikku päikkärit.

Miehen tultua kotiin tehtiin pakastepitsaa, josta sain syötyä jopa puolet! Ekan neljänneksen jälkeen piti kyllä pitää vähän taukoa, mutta taas väkipakolla söin sen toisenkin neljänneksen, niin olo taas koheni sen verran, että ehdin käydä suihkussa. Suihkun jälkeen mies teki meille taas iltapalaksi piirakat kinkulla ja juustolla ja taas vähän väkipakolla sain molemmat syötyä. Huh. Ja arvatkaapa mitä. Nukuin kuin tukki koko yön! Ei pahoinvointia, närästystä, eikä pissahätääkään :D

Todettiin siis, että mun on vaan pakko syödä jotain vähintään parin tunnin välein, koska muuten pahoinvointi pääsee niskan päälle ja mikään ei enää uppoa. Taistelusuunnitelma on siis pitää jääkaappi täynnä helppoja välipaloja, jotta saan varmasti syödyksi tarpeeksi usein. Huomasin muuten myös, että tarvitsen ihan selkeesti lisää suoloja, sillä neste imeytyy silloin paremmin kehoon, eikä tule vaan samantien läpi. Toki se aiheuttaa turvotusta, mutta mielummin niin, kuin jatkuvaa pissalla ravaamista.

Ja sitten vielä eräs toinen stressin aihe, nimittäin eilen illalla ja tänään aamulla on tuntunut välillä pientä vihlovaa tai ehkä enemmänkin juilivaa tunnetta kohdun seutuvilla. Ei mitään kovin voimakasta, mutta sellaista minkä kyllä huomaa. Nyt kun kuitenkin ollaan vielä siellä kriittisellä seittemännellä viikolla, missä suurin osa mun keskenmenoista on tapahtunut, niin vähän huolettaa, että mitä tässä nyt tapahtuu. Kasvaako kohtu vai lyökö alkion sydän taas viimeisen kerran? Nyt mennään omien laskelmieni mukaan 6+5 päivissä. Voisko siellä vaan tuntua kohdun kasvua, kun kohta olis taas viikko vaihtumassa? Voi kuinka toivonkaan, että siellä olisi kaikki hyvin.

Ensi viikolla meillä on sitten se hormonipoliklinikkakäynti. En tiedä yhtään mitä siellä tehdään, nyt kun (vielä toistaiseksi ainakin) olen raskaana, mutta kovasti toivoisin, että he voisivat ultrata siellä, niin nähtäisiin onko siellä todella jotain elämää. Jos jostain syystä sitä ultraa ei saada, niin sitten varmaan varaan yksityiselle ajan vielä ensi viikolle. Jos vain suinkin löytyy vapaita aikoja.

Mutta tällaista taas tänne. Lauantaina meillä pitäisi olla pieni peli-ilta tyttöjen kesken ja pelkään jo nyt, että pahoinvointi pääsee yllättämään ja joudun paljastamaan raskauteni heille. Olisin halunnut kertoa vasta sitten ekan ultran jälkeen, mutta heille kertoisin vaikka kesken menisikin. No mutta katsotaan.

Ihanaa viikonloppua kaikille! ♥