Nyt aletaan olla pikku hiljaa siinä pisteessä, että viattomalta tuntunut etova olo on alkanut muuttua ihan rehelliseksi pahoinvoinniksi. Niitä sellaisia "oksennanko nyt vai heti" tuntemuksia on alkanut tulla jo useamman kerran päivässä ja tuntuu, ettei ole enää kuin ajan kysymys koska se sieltä ylös tulee :D Anteeksi ällöttävät mielikuvat.
Vatsa on alkanut myös toimia sen mukaisesti. Jos joskus olen krapulasta kärsinyt, niin mulla aina ensimmäisenä reagoi suolisto, enkä juuri koskaan oksenna. Toivottavasti tästä raskauskrapulastakin selvittäis pelkällä suoliston tyhjennyksellä.
Väsymys ja uupumus on kans sitä luokkaa, että hyvä jos jaksaa rappusia kiivetä kolmanteen kerrokseen. Painoakin on tullut huolestuttavan paljon (noin 1,3 kg) lisää, mutta siitä varmaan suurin osa johtuu tästä massiivisesta turvotuksesta ja loput näistä massiivisista boobseista :D Ehkä se painokin tasoittuu sitten jossain vaiheessa.
Olen muuten huomannut, ettei tässä raskaudessa ole ollut läheskään yhtä paljon tuntemuksia kohdun seutuvilla, mitä edellisissä raskauksissa on ollut. Tarkoitan nyt siis sellaisia kipeitä nippasuja tai vihlontoja. Ainoat vihlasut tulee sillon, kun esimerkiksi kyyristyn ja nousen nopeasti suoraksi. Silloin saattaa tuntua sellainen nopea repäisykipu vai miksi niitä nyt kutsutaankaan. Muuten ei ole ollut oikeastaan mitään kipuja. Onkohan se nyt hyvä vai huono asia. Noh kai se kohtu kasvaa, kun pahoinvointiakin on.
Mitäs muuta. No sellanen huomio tuli ainakin eilen, että mulla on koko ajan ihan sika kylmä. Mies valitteli eilen, kun meiän kämpässä näytti mittarin mukaan olleen 25 astetta lämmintä ja samaan aikaan mä vaan tutisin viltin alla :D Hormoneja, hormoneja.
Näiden oireiden lisääntyessä alan jo pikku hiljaa haaveilemaan siitä, että kyllä tästä ihan oikeasti vielä vauva syntyy. Vielä on vähän pessimistinen olo, mutta vastahan tässä ollaan ihan alussa, eikä vielä edes niiden edellisten raskauksien viikkojen yli. Vielä ei kauheasti uskalleta miehen kanssa puhua koko raskaudesta, mutta kyllä mä aina välillä valittelen näitä hormoneja sille, niin sekin sais vähän jotain pientä käsitystä siitä, että tässä nyt ihan oikeasti tapahtuu koko ajan jotain :D En malta odottaa, että päästään joskus kertomaan mieheni vanhemmille, että heistä tulee mummi ja pappa!
No joo, mutta päivä kerrallaan. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu.
Alina ja pikkuinen ♥ ehkä jotain 6+2
Ihan sama mulla! Tällä kertaa ei ole ollut kipuja kohdun alueella, mitä mä pidän vain hyvänä merkkinä. Mulla nuo kivut nimittäin voimistuivat keskenmenoa kohti. Mä uskon, että pääsette tällä kertaa kertomaan noita toivomianne uutisia! ^^
VastaaPoistaJoo mulla oli ihan samalla tavalla. Jotenkin halusin vaan uskoa, että ne oli kasvukipuja, mutta nyt ei oo ollu mitään lähellekkään samanlaista, niin pidän sitä erittäin hyvänä merkkinä :)
Poista6+2 näkyy jo syke ultrassa. Miten maltatte olla menemättä sinne? :)
VastaaPoistaToivotaan että kaikki menis hyvin loppuun asti.
Oon yhdessä raskaudessa käynyt ultrassa just 6+1 ja siellä syke näkyi. Valitettavasti siitä huolimatta se meni kesken. Tällä kertaa haluan odotella vähän pidemmille viikoille :)
PoistaToki hyvä niinkin, mutta sais sitten isoimman stressin poissa samalla.. onko siellä oikeasti vauva, onhan syke ja vaikka kuinka monta vauvaa :D
PoistaMulla onnistuneissa raskauksissa pahoinvointi on ollut sellaiata että sitä ei voinut enää laittaa toiveajattelun piikkiin.Keskenmenneissä kuulostelin olemattomia oireita niin paljon et toivomalla sain jonkinlaisra etovaa oloa aikaan mut se kyl erosi suuresti siitä pahoinvoinnista mitä onnistuneet raskaudet sai aikaan.
VastaaPoistaMut kertaakaan en ole oksentanut kun tiesin että ei se mitään auta että jos vaan saaan pidettyä mitenkään ruoat vatsassa niin pyrin siihen.
Mut kaikilla tietty erilainen oksennusreflexi.
Eli ihan kuule hyvältä kuulostaa Alina :)
Joo, tämä pahoinvointi ei ole enää sitä kuviteltua etovaa oloa :D saas nähdä mihin tämä vielä kehittyy. En yleensä kovin helpolla kyllä oksenna, mutta tästä raskauspahoinvoinnista en olekkaan enää niin varma :) toivottavasti selviän ilman, että tulee ylös asti.
Poista