29. helmikuuta 2016

Rauhallinen viikonloppu

Viikonloppu sujui ihanan rauhallisesti. Oltiin pääasiassa kotosalla ja musta tuntuu, että söin ihan koko ajan jotain. Heti kun huomasin huonon olon nostavan päätään, niin söin ja huono olo helpotti. Ihanaa! Melkein vois luulla, etten edes ole raskaana. Paitsi että vaikka huono olo hellittäisikin niin vatsa on edelleen kuralla.

Vatsa on ollut nyt jo kokonaisen viikon ihan löysällä ja sekös ärsyttää. Toisaalta mielummin otan ripulin kuin jatkuvan oksentamisen. Toivottavasti pääsisinkin tästä alkuraskaudesta niin helpolla, ettei tarttis kertaakaan oksentaa. Pelkään sitä ehkä eniten :D Mies on ollut ihan super ihana. Olin perjantaina ja launtaina illalla aina niin väsynyt, että vaan nukahtelin sohvalle. Aina heräiltyäni huomasin huonon olon taas tulevan, mutta en jaksanut laittaa itselleni mitään ruokaa, joten mies kiikutti minulle aina millon mitäkin; kurkkua, leipää, minitomaatteja, jäätelöä :D Oon alkanut muuten himoitsemaan ihan sikana kasviksia. Ne on ihanan raikkaita ja maukkaita ja niillä lähtee nopsaa huono-olo pois. Mmmm, minitomaatteja. *droooool*

Lauantaina käytiin äitini luona syömässä. Emme uskaltaneet vielä paljastaa raskausuutisia, mutta kerroin täyttäväni sellaisen terveystarkastuslomakkeen, johon tarvitsisin vähän terveystietojani. Ihme kyllä äiti ei osannut yhdistää sitä kyselyä mihinkään, vaan oletti sen ehkä liittyneen johonkin työjuttuun. Minulle selvisi, etten olekkaan vielä sairastanut vesirokkoa! Olen ollut tähän asti siinä uskossa, että no kyllähän minä nyt sen olen jo sairastanut, mutta mitään tietoa siitä ei löytynyt. Äitini on pitänyt lähes täydellistä kirjaa sairauksistani ja muista, mutta tietoa vesirokosta ei ollutkaan. Veljeni on kuulemma sen sairastanut 1-vuotiaana ja silloin myös äitini on sen saanut. Hui sentään. Ja minä olin ihan rennosti läsnä, kun ystäväni kertoi lastensa sairastavan vesirokkoa. Pitänee jatkossa olla varovaisempi. Vielä pitäisi jotenkin udella isältäni hänen vanhempiensa mahdollisista sairauksista. Jotenkin muistelisin, että mummilla olisi ollut diabetes, mutta en nyt ole siitäkään satavarma.

Tein muuten eilen, kun oli rv 5+0, sen digitestin.

Se näytti jo 2-3, mikä mielestäni on kutakuinkin oikein. Vielä ei kai ihan pitäisi näkyä tulos 3+. Mutta vaikuttaisi siltä, että hyvin kasvaa pikkuinen siellä :) Enempää en ajatellut testejä enää tekeväni. Seuraavan kerran sitten neuvolassa. Voih, siihen on vielä piiiiitkä aika.

Eiköhän me selvitä :)

P.S. Esimieheni synnytti lauantaina potran pojan. Kaikki meni onneksi hyvin. Kaikkea hyvää heille!

6 kommenttia:

  1. Onnea! Mulla molemmissa raskauksissa ripulia, tässä toisessa loppui n 12 viikolla vasta ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Hyvä tietää etten oo ainut. Voin siis lohduttautua sillä, että se johtuu vaan näistä alkuraskauden hormoneista ja muista.

      Poista
  2. Voi eiiiiiiiii miten IIIIIIHANAAAAAAA!!!!! <3 <3
    Mulla on menny viime aikoina kaikkien postaukset ohi ku oon ollu itte niin kipee ja voi miten paljon ilahduin kun luin positiivisesta testistä ^_^ onnea teille aivan mielettömästi! <3 mä jotenki tiesin et aiva varmasti teilki tärppää samalla lailla ku meilläkin et heti ku lakkaa elämästä pelkilteen sen yrittämisen ympärillä ni joha alkaa tapahtumaan ;)
    Ei muuta ku paaaaljon jarrusukkia matkaan et kaikki menee hyvin loppuun asti ^_^ <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos paljon ihana Spireida ♥ :) No ymmärtäähän tuon, ettet ole ehtinyt muita blogeja ahkerasti seurailemaan, kun teillä on varmasti niin paljon kaikkea tohinaa siellä teillä menossa. Odottelenkin jo milloin sieltä tulee tilannekatsausta tuoreesta vauva-arjesta :P Toivotaan tosiaan, että mekin selvittäis tästä onnellisesti loppuun asti ♥

      Poista
  3. Voi, miten olen iloinen teidän puolesta!! :)
    En ole blogiasi vähään aikaan kurkkinut sen jälkeen, kun ilmoitit blogin jäävän tauolle. Olisihan minun pitänyt arvata, että silloin tärppää... :D

    Odotan innolla postauksia ja kuulumisia, kaikkea hyvää odotukseen <3

    t. Eräs vauvakuumeilija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos ihana <3 :) Tosiaan vanha klisee taitaa pitää paikkansa; se tulee kun sitä vähiten odottaa :D Toivottavasti myös pysyy mukana matkassa loppuun asti :) Plussatuulia teillekkin!!

      Poista

Muistathan pysyä asiallisena :)