1. maaliskuuta 2016

Vauvauutisten kertominen

Tiedän, tiedän. Olen vielä todella varhaisessa vaiheessa, mutta olen väkisinkin miettinyt, että miten ja milloin aion kertoa meidän uutiset kenellekkin. Toisin kuin ystäväni Eveliina, joka ei ole kertonut vielä kuin parille kaverilleen, vaikka on jo noin rv 20:lla, minä haluaisin kertoa jo kaikille. Ehkä se vaikuttaa suuresti, että tätä on odotettu ja toivottu jo niin kauan. Noh olen kuitenkin yrittänyt hillitä itseäni parhaani mukaan.

Okei ensimmäiseksi kerroin tietenkin Tiinalle, koska hän on tietänyt meidän vauvantekoprojektista jo ihan alusta saakka. Kutsuin hänet meille kylään, koska emme olleet nähneet laittoman pitkään aikaan ja muutenkin juteltavaa oli paaaaljon. Olin aiemmin laittanut hänelle lyhyen ja ytimekkään "+"-viestin whatsupissa, mutta hän ei ollut edes huomannut sitä :D Kyselin sitten häneltä, että noh eikö menny viesti perille vai oliko se vaan liian kryptinen. Kun hän viimein tajusi etsiä tuon viestin puhelimestaan, tokaisi hän hieman epäröiden "onneksi olkoon...?". Haha tais Tiina mennä ihan shokkiin. Hetken rupateltuamme siinä, hän alkoi jo innostumaan ajatuksesta ja laittoi myöhemmin illalla vielä viestiä, että tänä yönä ei sitten muuten tule uni, koska mielessä pyörii vaan meiän tuleva vauva. Hihi, voi ihana ystäväni ♥

Toisen paljastuksen tein pari päivää myöhemmin toiselle ystävälleni, joka sattuu olemaan myös Eveliinan toinen kaaso. Ajattelin että pääsen helpommalla, jos kerron suoraan jos vointini ei ole ihan parhaimmasta päästä sitten Even hääpäivänä. Kaiken lisäksi hän halusi jo kovaa vauhtia järjestää minulle polttarit, niin varoittelin jo etukäteen, että mitään ryyppyreissua ei valitettavasti pysty toteuttamaan :D Hän oli myös innoissaan uutisesta, mutta saattoihan hän olla hieman pettynytkin, sillä olin meidän kaveriporukasta hänen lisäkseen viimeinen lapseton. Toisaalta hänen ystävistään ei ole vielä monikaan saanut lapsia, saati mennyt naimisiin. Ehkä hän olikin aidosti onnellinen puolestani :)


Muille en olekkaan vielä uskaltanut kertoa. Töissä kerroin kollegalleni meidän tulevasta hääpäivästä ja hän alkoi jo heti spekuloimaan, että seuraavaksi tulee sitten lapsia! Hyvä etten siihen jo heti tokassu, että ehkä pikemmin kuin luuletkaan :D Tokaisin vain, että sitäpähän saatte sitten seuraavaksi jännätä. Toivottavasti selviän kertomatta vielä ainakin ensimmäisen kolmanneksen loppuun asti. Eihän tässä ole paljoa enää kesälomakauteenkaan. Sehän onkin kiva, kun tulen yhtäkkiä lomalta maha pystyssä. Toki veikkaan, että minun tapauksessani se maha tulee esiin heti kun vain pystyy.

Kyselin jo Tiinaltakin, että mitä hän olisi mieltä jos kertoisimme jo hääpäivänämme. Silloin olen vasta rv 9:llä jos en ihan väärin muista laskeneeni. Se on melko varhaista kyllä, mutta siellähän on kuitenkin vain meidän lähimmät ystävät ja sukulaiset, joten ei kai se nyt niin suuri paha olisi kertoa??

Mitä te olette mieltä? Onko siellä yhtä innokkaita tapauksia kuin minä, että heti tekis mieli kertoa kaikille? :D Toki ymmärrän että pitkään yrittäneille koko raskaus voi tässä vaiheessa tuntua vielä ihan uskomattomalle asialle. Hyvä jos itsekkään uskon tätä todeksi. Yritän kuitenkin olla mahdollisimman hyvillä ja luottavaisin mielin, etten aiheuta turhaa stressiä. Tapahtui mitä tahansa.

16 kommenttia:

  1. Itse kerroin sellaisille ihmisille heti, joille olisin myös kertonut mahdollisesta keskenmenosta. Lopullisesti tulin ulos raskayskaapista viikolla 14.

    Itse en osannut niin suuresti stressata kun raskaudet alkoivat aina niin helposti mut uskon kyllä että sul tulee mietittyä enemmän kun yritystä oli sen verran pitkään jo takana ja lääkärissäkin tutkimukset aloitettu. Mut suuremmat mahdollisuudet on jo täs vauheessa et kaikki tulee menemään hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Mä luulen et tuo on ihan pätevä tapa, eli kerron niille joille kertoisin myös keskenmenosta heti :)

      Tuo on kyllä totta. En halua edes kuvitella kuinka kauan seuraavan raskauden saavuttamiseen menee jos tämä menisikin kesken. Siinä vaiheessa läheisilläkin on jo suuret odotukset :/ Noh täytyy vielä miettiä ja katsoa miten käy.

      Poista
  2. Itse varmaan kertoisin hääpäivänä, mutta kävisin kyllä varhaisultrassa esim. viikolla 8. :) Mäkin kerroin aika monelle kaverille jo ihan alussa, lopuille sitten ekan kolmen kuukauden jälkeen. T. Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo koko rv 8 tulee olemaan kyllä aika hektinen, mutta toki varhaisultra houkuttelis kovasti. Mulla on se eka neuvola rv 8+2 ja hääpäivä on 8+5. Noh katsotaan miten käy :)

      Poista
    2. Itsekin kävisin varhaisultrassa ihan oman terveydenkin kannalta. Joskus harvoin voi raskays olla kohdun ulkopuolella ja varhaisultrassa tällaisenkin saa selville ennen kuin ehtii tapahtua jo suurempaa vahinkoa munajohtimille. Lääkärikin mulle suositellut aina varhausultraa ihan kaiken varmuudeksi jos mitenkään lompankon nyörit vaan antaa periksi.

      Pk-seudulla ultraan pääsee helposti ja nopeesti pienelläkin varoajalla. Ja itse ultrauskäynti kestää sen 30 min että menisin kyllä jos se on mahdollista :) viikosta 7 eteenpäin varhaisultrassa pitäusi näkyä syke.

      Poista
    3. Itse tuli kerrottua joillein (vanhemmille ja hedelmöityshoitoja seuranneille ystäville, jotka olivat muutenkin kierroistani kartalla), mut muuten kerroin yllättävän vähän. Ei sitten loppupeleissä ollut sellainen olo. Töissä kerroin h17+, mut sekin vaan siksi et ennättävät kuulemaan ennen kuin arvaavat.

      Mielipidettä ei mulla oo oikeen suuntaan eikä toiseen. Keskenmenon pelossa en kuitenkaan tietoa väkisin panttaisi. Jos sit kävisikin niin kurjasti, ettei raskaus kantaisi, niin läheisiltä saa myös kaipaamaansa tukea ja ymmärrystä. Toki jotkut haluavat nekin käsitellä itsekseen mieluummin kuin sit olla kertomassa murheellista tapahtumaa uudelleen ja uudelleen. Eli oikeaa vastausta ei ole. Kannattaa tehdä niin kuin itsestä oikealta ja hyvältä tuntuu :)

      Tsemppiä hääjärjestelyihin ja tuleville viikoille!

      Poista
    4. Kiitos paljon kommenteistanne :) Ehkä tämä on vielä tätä alkuinnostusta, mutta kunhan maltan hetken odotella, niin alkuinnostus laantuu. Pitänee katsoa parin viikon päästä tilanne uudestaan :)

      Poista
  3. Minulla on tietysti paljon huonoja kokemuksia, mutta jos joku menisikin pieleen, on raskasta kertoa siitä todella monille ihmisille. Itse kadutti ensimmäisissä raskauksissa, että uskalsin kertoa varhaisultran jälkeenkin, kun silti tuli keskenmeno. Toisaalta läheisimmille ystäville olen kertonut aina heti, koska keskenmenostakin olisin kertonut. Mutta jos aiotte paljastaa uutisen hääpäivänä, suosittelen todella varhaisultraa, koska ensimmäisessä neuvolassa raskautta ei varmisteta mitenkään (terveydenhoitajalla ei ole ultralaitetta eikä doppleria voi tuolloin vielä käyttää). Jospa teillä kaikki menisi hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Alana :) Varhaisultra kyllä houkuttelee kovasti, mutta en tiedä vielä onko meillä juuri nyt siihen varaa. Toisaalta, koska tämä on vasta minun ensimmäinen raskaus, niin saatan senkin takia uskoa naivisti kaiken menevän hyvin, kunnes toisin todistetaan. Ehkä voisin kertoessanikin vedota siihen, että emme vielä tiedä onko kaikki hyvin, mutta kovasti toivomme niin :) Pitänee tosiaan odotella vielä muutama viikkon ennen kuin osaa sanoa mitä tekee. Huh, odottavan aika on pitkä :)

      Poista
  4. Mä kerroin aika myöhään ns. oikeassa elämässä, netin piinailukavereille toki heti. Perheelleni kerroin pari päivää ennen nt-ultraa (olin käynyt myös varhaisultrassa rv7) ja töissä vasta n. rv23. Mahaahan mulle ei tullut ollenkaan, joten töissä kaikki olivat ihan hoomoilasena. En tiedä, miksi kerroin suht myöhään, kun ei ole esim. lapsettomuus- tai km-taustaa. Kai siitä tuli eräänlaista peliä, että kauan pystyy pitämään salaisuuden! :D Ja työhön liittyen kannattaa myös vähän taktikoida. En todellakaan olisi saanut ylennystä ja palkankorotusta, jos olisivat tienneet, että jään kohta pois töistä. Nyt olen siis taas raskaana (muutaman päivän sun jäljessä) ja luulen, että tällä kertaa tulee kerrottua aiemmin. Perheelle ehkä varhaisultran jälkeen ja pomolle nt-ultran jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Meillä ainakin kaveripiirissä huomasin sen, että ensimmäisien raskauksien ilmaantuessa oli vähän just sellaista peliä, että kuka pystyy pitämään raskauden salassa pisimpään :D Noh, ehkä murehdin turhia. Annan asian edetä omalla painollaan ja kerron jos siltä tuntuu :)

      Poista
  5. Kertoisin parhaalle ystävälle heti, mutta luulen, että muille kertoisin mahdollisimman myöhään. Luulen, että raskaana pelkäisin keskenmenoa ja menettämistä niin paljon, että haluaisin vaalia onnellista salaisuutta ensin vain meidän kesken. Luulen, että viikolle +12 asti, mutta saa nähdä jos sinne koskaan päästään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Maria :) Niin mäkin luulin, että haluan vaalia tätä tietoa mahdollisimman pitkään vain meidän välisenä, mutta jotenkin se alkuinto vaan tuli ja vei mukanaan :D Pitänee siis odotella sen parisen viikkoa, että aalkuinnostus vähän laantuisi ja sitten katsotaan uudestaan tekeekö mieli kertoa vai ei :) Plussatuulia teille <3

      Poista
  6. Onnea! Törmäsin blokiisi sattumalta kun mietin että miten ja milloin itse kertoisimme omasta cashewpähkinästä läheisille. Nyt menossa 7+1 . Vkon päästä varhaisultra. Pääsiäisenä edessä matka kotikonnuille suvun luo mutta emme vielä haluaisi kertoa kun 12 vko tulee täyteen vasta vko reissun jällkeen...en vain tiedä miten pysyy salassa kun tiedossa kaveriporukan mökkeilyä ja laskettelua..en tiedä uskallanko enää rinteeseen ja se jos mikä herättää varmasti ihmetystä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja onnea myös teille! :) Sitä ei varmaan tiedäkkään etukäteen, että millon on hyvä hetki kertoa. Minullakin edessä vielä monta tilaisuutta, jossa voisin ystävilleni kertoa, mutta olen vielä niin varhaisessa vaiheessa, että mielelläni olisin vielä kertomatta. Mutta sen näkee sitten, että miltä tuntuu. Se on ainakin varmaa, että ystäviltä tulee suuri tuki, kun pääsee vihdoin jakamaan tiedon kaikille :)

      Poista
  7. :) itse kerroin heti yhdelle luottoystävälle joka sai ensimmäisen lapsensa viime syksynä. Hänestä on paljon apua kun saa puhua ja kysyä mitä vain. Mieli tekisi kertoa jo maailmalle mutta samalla pelko jyskyttää, että mitä jos kaikki ei menekkään hyvin, 12 vkoon on vielä matkaa. Tsemppiä odotukseen ja toivon, että kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista

Muistathan pysyä asiallisena :)