24. lokakuuta 2016

When life gives you lemons...

Tätä menoa, mulle iskee ihan just syysmasennus. Oli taas sen verran "mielenkiintoinen" viikonloppu, ettei tosikaan.

Ensinnäkin huomasin eilen, että se mun hammasvaiva on taas palannut. Siis mä en voi käsittää mikä siinä on. Mä oon käynyt sen takia jo kolme kertaa hammaslääkärissä, eikä tosiaan kiinnostais enää yhtään. Fuck it, antaa olla. Tehdään sitten se juurihoito vuoden päästä, jos ei kerran muu auta. Nyt en jaksa ajatella sitä enää enempää. Syödään sitten vaan toispuoleisesti sen aikaa.

No joo, ei siinä vielä mitään. Eilen nimittäin jouduttiin perään ajon kohteeksi. Ekaa kertaa elämässäni joudun autokolariin! Ei onneksi ollut meiän vika, eikä kukaan onneksi loukkaantunut. Vähän kyllä säikähdin, koska meillä sattui olemaan koira just sillon mukana ja sen häkki on luonnollisesti juurikin auton takaosassa ja se tälli sattui tulemaan juurikin sen häkin puolelle. Koirakin voi onneksi hyvin ja ei vaikuttanut traumatisoituneelta yhtään. Eniten ärsyttää vaan se vaiva mikä me tästä taas joudutaan tekemään, kun pitää viedä auto huoltoon ja kaikki vakuutusasiat pitää hoitaa ja plaah.

Mulle iski siinä kolarissa ihan kauhea empatia sitä ns. syyllistä kohtaan. Se oli semmonen nuori, ehkä kolmekymppinen nainen, jolla oli kyydissä pieni lapsi. Se nainen oli tosi järkyttynyt ja shokissa. Selitteli kovasti, että ei ole ajanut kuin automaattivaihteista autoa ja hänellä oli miehensä auto lainassa, niin oli polkimet vähän hukassa. Se nainen itki ja mä huomasin kuinka se lapsikin siellä takapenkillä itki säikähdyksestä. Yritin lohdutella sitä naista, että kaikki on ihan kunnossa, eikä kenellekkään onneksi sattunut mitään. Tilanne oli selkeesti meille kaikille ihan uusi, koska ei tiedetty yhtään, että pitääkö soittaa poliisit vai riittääkö, että vaihdetaan yhteystiedot. Noh hetken rauhoittumisen(ja parin puhelun) jälkeen todettiin, että riittää kun ollaan vaihdettu henkilötiedot ja se nainen sitten soittelikin jo vakuutusyhtiöön, joten asia hoitui sillä tavalla ihan mutkitta. Nyt sitten vaan ootellaan puhelua vakuutusyhtiöstä ja mennään näyttämään autoa johonkin korjaamoon ja toivottavasti meiän auto on kohta taas kuin uusi. Vastahan me 5 kk sitten ostettiin se auto, joten paree tulla kuntoon!

Mä en voi uskoa miten huono tuuri mulla oikeasti on. Tällä hetkellä tuntuu koko ajan vaan tulevan vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään ja musta tuntuu vaan koko ajan siltä, että tää ei ollut vielä tässä, että jotain vielä kauheampaa on vielä edessä. Varmaan jotain työhön tai terveyteen liittyvää. Töissä mun tän hetkinen esimies jää eläkkeelle, joten uusi esimies on ainakin luvassa. Mitähän siitäkin seuraa. En halua edes miettiä mitä vaikeuksia tuo tuleva clomifen kuuri mulle vielä aiheuttaa.

Tämä syksy on ollut kyllä henkisesti tosi rankka, mutta ainakaan vielä toistaiseksi en ole menettänyt yöuniani.

Olisin kyllä niin loman tarpeessa.

6 kommenttia:

  1. Se on kyllä ihmeellistä, kun aina kaikki vaikeudet tulee yhtäaikaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on joku ihmeellinen luonnon laki näköjään :D Jospa tää vielä joskus iloks muuttuu.

      Poista
  2. Voi ei. Ei kyllä ihan nappiin ole viikkosi mennyt, mutta ehkä kaikella tapahtumilla oli tarkoitus eli myrskyä auingon edessä. Ei varmasti mitään pahempaa oo tapahtumassa vaan sun tuleva vuotesi on todennäköisesti hyvin aurinkoinen. Uskon näin. Onneksi selvisitte ja se nainen lapsen kans vain säikähdyksellä kuitenkin ja koirallesi ei tapahtunut mitään. Mulla heräsi mieleen myös, että jos olisit ollu raskaana, niin olisko se töytäisy aiheuttanut vauvalle mitään. Ja anteeksi ku otin esille asian, mutta tuli mieleen vaa siitä tarkoituksesta.
    Helmikuisissa oli jollakin käynyt niin surullisesti, että oli tullut lievä ulosajo ja töytäisyn johdosta rv22 viikkoinen lapsi alkanut syntymään ja vedet meni siinä myös. Syntyi sitten enkeliksi taivaalle :,( vaikka tuommoiset on harvinaisia niin ite pelkään nykyään auton kyydissä oloa, varsinkin kun tulee liukkaat kelit ja jos pienestä ulosajosta voi tapahtua noin kamalaa.
    Tuo on kyllä niin inhottavaa, kun on monta stressiä samaan aikaan. Hampaistostakin voi saada vaikka minkälaisen stressin. Mullaki kerran oli 2kk oireilut yhdestä hampaasta ja siellä olikin jo valmiiksi ison paikan alla reikä, jota ei aluksi huomattu. Se sitten aiheutt poskien lihasten kipua ja jäykkyyttä sekä purenta-arkuutta. Olivat mulle purentakiskoja hommaamassa vaikka vaiva johtui siitä reiästä. Se oli kans melkein juurihoidossa se hammas, mutta saatiin onneksi pelastettua. Sen paranemiseen meni n.6kk paikkauksen jälkeen, koska vihlas edelleen kaikki kylmä ja oli purenta-arka. Et niistä kyllä päänvaivaa ja stressiä saa jos huono tuuri käy.

    Mä oon jotenkin toiveikkaana sun clomien suhteen. Ne on niin monella toiminut. Tulet kuitenkin raskaaksi ja on niin paljon niitä tarinoita et keskenmenojen jälkeen onkin saatu lapsi syliin asti. Niitä on lohdullisen paljon. Toivon muutenkin sulle tähän loppuvuoteen paljon onnea ja tulevalle vuodelle. Hyvät ihmiset ovat ansainneet kyllä sen <3

    Me käytiin eilen ultrassa. Rv12 nyt poksahti ja pieni mönkijäinen möngersi siellä eloisana ja hyvinvoivana <3 tuntuu vähän pahalta samaan aikaan kertoa omista kuulumisista sun huonojen kuulumisten perään, mutta sano vaan jos haittaa tjtn. Mä kyl niin mielellään luen sun blogia ja taivalta ku sun blogi on vaan niin mahtava ja tätä sun taivalta on vaan pakko seurata.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se peräänajo oli onneksi sen verran pieni, ettei siitä olisi ollut haittaa raskaana olevallekkaan :) Selvittiin onneksi vain säikähdyksellä ja auton pintavaurioilla. Mutta olen mä kyllä tuotakin miettinyt, että kyllä sillä keskenmenolla varmaan vielä joku tarkoitus oli. Ehkä se selviää myöhemmin :)
      Nuo hampaat on kyllä yks murheenkryyni, mutta onneksi niitten kanssa pystyy vielä elämään. Viisurin poistoleikkausta odotellessa. Sieltä ne seuraavat vaikeudet varmaan sitten tuleekin :D Mulla on vaan niin käsittämättömän huono tuuri elämässä.
      Mäkin salaa toivon, että ne clomit olis meille se ratkaisu, että tulis sitten niitä täydellisiä munasoluja, mutta pelkään että tipun taas korkealta, joten en uskalla vielä ääneen uskoa parasta tapahtuvan :) Sen näkee sitten, kunhan sinne asti päästään.
      Ihana kuulla, että teillä siellä kaikki hyvin. Päin vastoin, olisin huolissani, jos et tulisi kertomaan kuulumisiasi koska meillä oli kuitenkin jo niin vahva vertaistukiside alkuraskaudessa ♥ Saa ja pitää siis tulla kertomaan kuulumisiasi :D Onko jo yhtään veikkauksia sukupuolesta? :P

      Poista
  3. No tyttöä vähän veikkaisin. Se on sellanen siro ja ihan ku ois mun piirteitä pään muodos tms. Kaikkee sitä kuvista yrittää tihrustaa :D ei toki ihan täysin varmaa fiilistä viel ole mut pieni epäilys kuitenkin. Sit se nub-teoria mikä löytyy googlettamalla: nub-theory eli tytöllä on suora sivulle päin oleva nubi ja pojalla pystyynpäin oleva nubi. Näät jos haluat kattoo esimerkin googlesta tai ellet oo jo kuullu tästä teoriasta. Mun kuvassa näkyis tyttönubilta mut eihän ne aina paikkaansa edes pidä. Juu kiva ku voidaan yhdessä jakaa kuulumisia.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa en ole kuullutkaan moisesta. Aina oppii jotain uutta :D Jännä nähdä sitten rakenneultrassa, että miten kaikki tuntemukset ja teoriat ovatkaan pitäneet paikkansa :)

      Poista

Muistathan pysyä asiallisena :)