Rakas mieheni ♥

Olipas viikonloppu! Nyt on kaikki ovenkarmitkin hiottu ja maalattu ja niistä tuli ihan mielettömän hienot! Tänään alkaa uuden lattian asennus ja en malta odottaa, että pääsen tänään töistä kotiin näkemään jo pientä osviittaa, että miltä tuo uusi lattia näyttää. Iiih!

Mutta tosiaan. Otsikkoon viitaten, kerroin raskaudesta miehelleni vasta lauantai-aamuna, enkä jo silloin keskiviikkona, kun tein ensimmäisen positiivisen testin. Ihan jo senkin takia, että halusin nähdä viivojen ensin vähän vahvistuvan ja toiseksi sen takia, että en halunnut aiheuttaa vielä lisää stressiä meiän remppaviikon keskellä, kun miehellä on nyt ollut töissäkin jotenkin extra stressaavaa aikaa.

Mutta niin, tein lauantaiaamuna testin (tai jos totta puhutaan, niin niitä taisi olla ainakin neljä testiä :D) ja otin sen mukaani, kun menin herättämään miestäni. Mies oli tietysti vielä ihan unenpöpperössä. Tokaisin ihan ensiksi, että "tämä ei sitten ole aprillipila", jolloin miehen kiinnostus heräsi ja kerroin, että mun menkat on myöhässä ja ojensin hänelle raskaustestin. Mies tokaisi äkkiä, että "laita valot päälle" ja kun hän näki kaksi viivaa tikussa, pääsi hänen suustaan innokas "uuuh"-ääni ja hän antoi halin ja pusun. Lähdin sitten käyttämään meidän koiraa ulkona ja annoin miehen prossessoida ajatusta päässään rauhassa.

Siitä lähtien mies on hymyillyt kuin hangonkeksi. Huomaan sivusilmällä kuinka hän jää yhtäkkiä hetkeksi vain katselemaan minua ja hymyilee hiljaa. Kysyn häneltä "mitä?", mutta hän ei vastaa vaan ottaa syliin ja pussaa söpösti. Perus suomalainen mies :D

Nyt toivon vaan niin kovasti, että saamme pitää tämän lapsen ja mies saa jatkaa hymyilemistään ♥