Piinaviikko

Viikon päästä tähän aikaan ollaan just käyty meiän ihka ensimmäisellä käynnillä äitiysneuvolassa. Aika hurja ajatus. Minäkö ihan oikeasti pääsisin käymään tuolla kuuluisalla ensikäynnillä?

Fiilikset menee taas ihan laidasta laitaan. Välillä haaveilen tulevasta kesästä ihanan pikku vauvamasuni kanssa ja mietin tulevaa talvea, että onkohan se runsas luminen, että tarvitsenko hyvät rattaat koiralenkeille :D haha. Sitten taas toisaalta haaveeni romuttuvat ja mietin, että en taaskaan pääse sinne asti. Enhän mä koskaan. Mietin, että mikähän päivä sopis parhaiten keskenmenosta kärsimiselle. Nythän olis just sopivasti neljä päivää vapaata vaan itkeä ja kärsiä kotona. Ai kauhea mitä mä mietinkään.

Mun on niin vaikea luottaa näihin alkuraskauden viikkoihin. Mitä vaan voi vielä tapahtua tai mitä vaan voi olla tapahtumattakin. En uskalla kauheasti iloita, mutta en liiemmin murehdikkaan. What happens, happens. Yritän nyt vain unohtaa koko raskauden mahdollisimman hyvin ja keskittyä muihin asioihin. Esim. vaikka koirani "huoltoon" :D Meidän karvaturrimme kaipaisi oikein kunnon trimmauksen ja kynsienleikkauksen ja muut huoltotoimenpiteet. Taidanpa keskittyä nyt tosiaan vielä tuohon meiän karvaiseen lapseemme. Olen muuten huomannut kuinka hän on alkanut seurailemaan minua kovinkin tiiviisti. Ikäänkuin hän tietäisi, että siellä on joku kyytiläinen mukana massussa ♥

Mutta nyt ei muuta kuin äärimmäisen ihanaa ja mukavaa pääsiäislomaa kaikille!!! Toivottavasti saatte paljon suklaamunia syödäksenne ;D