Mutta tosiaan mitään kummempia oireita en oo vielä lugeista havainnut. Ei huimausta tai erityistä väsymystä tai mitään muutakaan. Muutama näppy ilmaantui leuan alueelle, mutta syytän siitä viikonloppuna napostelemiani dumle karkkeja :D Sokeri on mun ihon pahin vihollinen! Lugejen ottaminen alateitsekin sujuu ihan hyvin, eikä niistä nyt onneksi ihan mielettömästi sitä mähmää valu. Olen käyttänyt varmuudenvuoksi pikkuhousunsuojaa, niin ei ainakaan mene housut pilalle siitä liivatteesta vai mitä se kuoriaine nyt yleensä onkaan noissa lääkkeissä.
Eipä mulla nyt sen kummempaa raportoitavaa ole. Tänään on dpo 5, joten ei muuta kuin jännäilemään onko luteaalivaihe viimeinkin ihanteelliset 14 päivää. Lets hope so!
Toivon täällä salaa ton lämmön tarkottavan jotain pikku "ylläriä" <3
VastaaPoistaVoi se olis niin ihanaa ♥ Jos joku sinnikäs uimari olis ottanut meikän muniksesta kopin :D
PoistaNoi sun sanonnat on parhaita😂🙈
PoistaHaha ;D
PoistaMoi! Aloitin lukemaan sinun blogia ja kosketti tosi paljon nää jutut mitä joudut käymään läpi. Itsellä ei tosin ole kuin vasta 5 yk menossa,mutta hirvee huoli siitä et entä jos tämä matka on vasta todella alussa. Ei osaa vaan kuvitella sitä plussaa omalle kohdalle.
VastaaPoistaToivotaan et sinulla ne lämmöt olis merkki raskaudesta. Et tää olis se tärppikierto, joka menis loppuun asti <3 on niin surullista ja epäoikeudenmukaista, että ne jotka lasta kipeimmin haluaa, on sitä vaikeaa saada. Jospa se tilanne vielä kääntyis suureksi onneksi, uskon näin.
Minä kans mittasin lämmöt ja oli 36.8. Dpo3. Jännittävää aikaa siis vaikka jotenkin sitä jo nyt ajattelee et se on kuitenki nega. Raastavaa on nähdä muita raskaaka olevia tms vauvajuttuja. Se tuntuu pelkältä haaveelta vain omalla kohdalla.
Samaistun niin moniin sun teksteihin tunteista. Vaikka tosiaan ei oo niin pitkää taivalta käyty, kuin sinulla. Niin tunteet ja huoli onnistumisesta on silti läsnä.
Heippa ja tervetuloa lukijakseni :) Muistan kyllä, että tuo alku on aina kaikista haastavinta, kun on se epätietoisuus kaikesta. Vaikka luulis, että mitä pidemmälle menee sitä vaikeammaksi se muuttuu, mutta sitä alkaa pikku hiljaa hyväksymään asioita ja uskomaan, että ehkä meidän ei ollutkaan vielä tarkoitus saada lasta tjms. Kun vaan jaksaa uskoa, että kyllä se onni vielä iskee tähänkin perheeseen. Vielä jonain päivänä. Mutta positiivista on kuitenkin se, että harva oikeasti raskautuu vielä ensimmäisen puolen vuoden aikana, mutta yleensä viimeistään vuoden yrittämisen jälkeen.
PoistaToivon siis teille ihan hirmuisen paljon tsemppiä ja uskoa ja jaksamista yrittämiseen :)