Juttelin eilen pitkästä aikaa erään vanhan ystäväni kanssa messengerissä. Juttelimme ihan muista asioista, kunne yhtäkkiä hän töksäytti "Noh nyt kun olette olleet jo hetken naimisissa, niin jokos teilläkin on alkanut vauvantekopuuhat?". Ihan ensimmäiseksi teki mieli vastata, että tuollaista ei kannata koskaan, missään tilanteessa, kysyä keneltäkään. En kuitenkaan sanonut niin. Aloin jo googlettaa, että mitä tuollaiseen kysymykseen pitäisi vastata :D Tokaisin lopulta, että "kaippa se alkaa jo kohta olla ajankohtaista."
Tuttuun tapaan keskustelu alkoikin taas pikkuhiljaa kääntyä pelkästään ystävääni ja mieleeni muistuikin, että miksi viime keskustelusta on niin paljon aikaa. Ystäväni totesi, että "muista, ettei raskautta pidä koskaan pitää itsestään selvyytenä ja että aina ei välttämättä tärppää, kun sitä eniten toivoo." No shit Sherlock! En toki voi syyttää ystävääni hänen töksäyttelyistään, koska enhän ole kertonut meidän lapsettomuudesta hänelle, mutta silti vois vähän ajatella myös yleismaailmallisesti, ettei kaikki ehkä haluakkaan kertoa ja voi näyttää päällepäin ihan eriltä, kuin mitä tuntee sisällään.
Siinä kohtaa kuitenkin alkoi sisälläni kiehua, kun ystäväni tokaisi, että lapsettomuus on perseestä (couldn't agree more) ja että, nyt hänkin tietää miltä lapsettomuus tuntuu. Kysyin sitten häneltä, että kauanko heillä on ollut jo yritystä, mihin hän vastasi; neljä kuukautta. SIIS 4 KK!!!! Ja hänkö nyt tietää miltä lapsettomuus tuntuu!!!!!! Okei anteeks, ehkä hän tosiaan tietää miltä se tuntuu, mutta kun hän ei siis tosiaankaan ole lapseton. Hänellä on jo KOLME LASTA!!!! Ette arvaakkaan kuinka mulla kiehui siinä kohtaa. Hillitsin kuitenkin mieleni. Tokaisin, että 4 kk on vielä lyhyt aika, mutta ilmeisesti hänelle se oli ikuisuus, koska edelliset on tärpännyt aina ekalla. Käännä vaan lisää veistä haavassa.
Toivottelin ystävälleni onnea yritykseen ja yritin päättää keskustelun mahdollisimman pikaisesti. Ai että, miten voi toisen sanat pistää näin vihaksi. Ihan sressilevelit nousee, kun ajattelinkin tuota eilistä keskustelua. Onneksi sain nyt tänne oksennettua tämän pahan fiiliksen, niin ei aiheuteta turhalla stressillä vahinkoa meiän pienelle elämän alulle. Phuuh....hengitä syvääääään.....
Tuosta keskustelusta tulikin mieleeni, että miten tässä vaiheessa uskaltaa vastata vauvauteluihin? En tosiaankaan uskalla vielä kertoa totuuttakaan, joten mikä olis sellanen vastaus mikä ei kuitenkaan loukkais tulevaisuudessa, kun totuuden kerromme ja sais samalla enemmät kyselyt loppumaan lyhyeen?
Sanoppa se.
P.S. Anteeksi jos loukkasin jotain tällä tekstillä. Olin itsekkin hieman loukkaantunut.
Kun katson ulkopuolisen silmin tilannetta, niin ystäväsi on ollut tahditon mutta tuskin tarkoittanut pahaa.
VastaaPoistaKuulostaa ennemmin siltä, että hän itse on havahtunut siihen että lapsia saadaan, ei tehdä. Neljä kuukauttakin on palttiarallaa noin 120 pitkää päivää, vaikkakin lapsettomuustermi onkin tuohon täysin väärä.
Ei varmastikkaan tarkoittanutkaan pahaa :) En voi kauheasti hänestä enempää kertoa, mutta kyseessä on siis melko spontaani henkilö, joka tekee päätöksiä hetken mielenjohteesta. Meillä on siis suhteellisen poikkeavat elämän arvot :D 4kk minulle on vasta 4 yrityskertaa ja jo pitkään ystävien ja netissä kirjoittelevien vauvantekotaipaleita seurannanneena totean sen olevan vielä lyhyt aika :) Muistan kyllä omankin alkutaipaleeni huolet ja murheet, mutta itse havahduin asiaan vasta puolen vuoden yrittämisen jälkeen. Mutta joo kaikilla on erilaiset näkemykset asiasta. Minun taipaleeseeni suhtautettuna tuo ystäväni kommentti meni kyllä yli.
PoistaHuhhuh! Siis huhhuh. Sori :-D
VastaaPoistaMutta kun olin jo raskaana ja jos joku kyseli, sanoin että katsotaan nyt. Se ei oikein mene suuntaan eikä toiseen ;)
Tosiaankin oli lupa ärsyyntyä, en kestä tommosta. :'D
No sanos muuta :D jos kerran on niin huolissaan, niin ottais vähän asiasta selvää ennen kun puhuis tommosia. Okei toki näkemyksiä on monia, mut näin omasta tilanteestani katsottuna meni kyllä pikkasen yli. Ehkä jossain toisessa seurassa vois irrotakkin vähän enemmän empatiaa toista kohtaan :D
PoistaMä veikkaan, et tuo kyseinen kaveri ois alkanut vaan tinkaamaan lisää vastauksia, jos noin vastaisin, mutta monet muut ystävistäni todella tietävät ettei lapsia tehdä vaan niitä saadaan ja tyytyvät lyhyeen "katsotaan" vastaukseen :)
Melkein naurattaa, että 3 lapsen äidille 4kk yritysträ tarkoittaa lapsettomuutta. Eikö ole yleistietoa, että lapsettomuudesta voidaan puhua vasta noin vuoden yrittämisen jälkeen? Ja, että se vuosi voi olla vielä ihan normaalia aika raskautumista ajatellen?
VastaaPoistaKun itse on oikeasti kokenut sen ettei lasta (meidän tapauksessa toista lasta) kuulu vuosien vieriessä ohi ja on ottanut kaikesta mahdollisesta selvää, niin ei meinaa muistaa, kuinka ei itsekään silloin aikoinaan tiennyt, että raskautumisen todennäköisyys hedelmällisessä iässä olevilla ihmisillä on vain pahaiset n. 20-25% per kuukausi. Koulun sekusaalivalistuksessa kun on saanut sen kuvan, että raskaaksi voi pamahtaa lähes pelkästä ajatuksesta. xD
Itse olisin kyllä tuollaiseen tietämättömyyteen vastannut muutamilla faktoilla, mutta ehkä tulee vähän sellainen fiilis ettei olis mennyt tuollekaan perille (tiedostan etten tunne kyseistä ihmistä, mutta ihmistyyppi on tuttu).
Vastauksia uteluihin: "ehkä jossain kohtaa", "olishan se kiva", "saa nähdä koska", "ei ihan vielä/juuri nyt". Rippuu tietysti kenelle vatsaa. :)
No niimpä aivan! :D Ja toki on ehkä vähän vaikea nähdä koko kuvaa, kun en voi pahemmin kertoa enempää taustoja kyseisestä ihmisestä, mutta kerron sen verran, että olisin kyllä halunnut pistää faktat pöytään oikein rytinällä, mutta hän olisi saattanut ottaa sen itseensä ja loukkaantua ja lopuksi pistää välit poikki ja alkaa välttelemään minua (näinkin on käynyt). Siksi siis neutraali vastaus hänen aatoksiinsa :D Olis kyllä ehkä pitänyt sen verran korjata, että hänen tapauksessaan puhutaan varmastikkin sekundäärisestä lapsettomuudesta ja siitäkin vasta kun vuosi on tullut yritystä täyteen.
Poista"Ehkä jossain kohtaa" kuulostaa sopivan ajattomalta vastaukselta, joka sopii monenlaiseen kysymykseen :) Kiitos paljon kommentistasi!
Kylläpä nousi karvat pystyyn kaverisi kommentista... Kyllä jollain ihmisillä tuntuu elämä olevan vain niin halppoa.
VastaaPoistaOlen ajatellut kirjoittaa sinulla monta kertaa. Olemme yrittänet ensimmäistä lasta kolme vuotta, ja tein elämän ensimmäisen positiivisen testin pari päivää sinun jälkeesi kolmannen koeputkihedelmöityksen jälkeen. Viikko sitten alkoi pieni tuhru, joka loppui. Tällä viikolla tuli punaista, mutta ei runsaasti. IVF-hoitajat lohdutti että se voi vielä olla normaalia, keskenmenovuoto on iso ja kipujakin tulee yleensä. Tänään 7+0 todettiin keskeytynyt keskenmeno. En voi uskoa todeksi. Kaikkien näiden vuosien jälkeen, kaikkien 20.000 euron hoitojen, piikitysten, punktioiden, toimeniteidn jälkeen, saamme keskenmenon ainoan raskauden päätteeksi.
Sinullakin oli jonkinlainen matka ennen ensimmäistä plussaa ja keskenmenoa. Miten ihmeessä jaksoit? Minusta tuntuu etten jaksa enää palata hoitoihin ja heittää rahaa roskikseen toiveemme eteen... Haluaisin niin perheen, mutta tämä ei tunnu koskaan onnistuvan. Anteeksi kun avauduin blogiisi, mutta jos joskus jaksisit kirjoittaa siitä, miten pääsit keskenmenosta yli, niin olisin hyvin kiitollinen! <3
Voi ei, olen niin pahoillani :'( kyyneleet nousi silmiin kun luin kommenttiasi. En oikein osaa sanoa miten siitä selviää. Jokainen käsittelee asiaa eri tavalla, mutta täytyy kuitenkin lohduttautua edes hieman sillä, että raskauden alkaminen on kuitenkin mahdollista ja yleensä seuraava raskaus alkaa jo huomattavasti helpommin. Aika ja puhuminen jollekkin luotettavalle ihmiselle auttaa, eikä saa olla liian ankara itselleen. Keskenmeno ei kuitenkaan ollut millään tavalla sinun syysi. Pakko myöntää, että olin itsekkin jo melko toivoni menettänyt silloin, kun niin moni tuntui raskautuvan heti keskenmenon jälkeen, mutta onneksi jaksoimme vielä yrittää ja vähän vajaa puolivuotta myöhemmin saimme toisen yllätysplussan :) Toivon teille erittäin paljon tsemppiä ja jaksamista ♥ Muista antaa kropallesi aikaa toipua.
PoistaKiitos paljon <3 Olen seurannut blogiasi pitkään ja se on ollut mahtava tuki matkallamme! Olin niin iloinen kun plussattiin samalla viikolla ja jaoin kanssasi kaikkia tunteita, en vain uskaltanut kommentoida kun en halunnut jinxata mitään..... No eihän se auttanut. Mutta valtavasti onnea matkallesi, kun syke on nähty ovat keskenmenoriskit pienet! Tulen perääsi sitten joskus kun tämä keskenmeno on vihdoin läpikäyty ja ohi! ;)
PoistaToivon teille pikaista toipumista! :)
PoistaMä näkisin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen ilman yhtäkään lasta. On aika suuri ero puhua 3 lapsen omaavasta äidistä, kuin täysin tyhjän sylin omaavasta ihmisestä. Sympatiat menee muutenkin lapsettomuusasioissa heille, joilla ei oo ainokaistakaan. Heidän tuskaansa ei voi verrata lapsen omaavaan ihmiseen, joka ei nyt sormia näpäyttämällä tule raskaaksi. Tää on kans mun mielipide. Oikeasti lapsettomuudesta kärsivä pari ottais sen yhdenkin lapsen, jotta pääsisivät äidiksi tai isäksi asti.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä todellakin sun kanssa Alina. Tuollaiset "lapsettomuus" kommentit kääntää kyl okeiden lapsettomien sydämessä veistä, mutta eihän tuollaiset, jotka on elämässä tottuneet saamaan asioita sormia napsauttamalla, voi edes kuvitella toisten tilanteita ja suhteuttaa niitä omiinsa. 4kk ei todellakaan ole lapsettmuutta, jolla vielä liuta lapsia. Aivan kuin olis joku hyvä vitsi!
Ei voi sanoa et on lapseton, jos on jo lapsia.
Mun mielestä ei muutenkaan kenenkään vauvapuuhat kuulu muille, kyllä niistä sitten itse kertoo niille ystäville, joille haluaa. Koskaan ei voi tietää mitä toiset joutuu käymään läpi ja voihan olla ihmisiä jotka ei halua lapsia. Viimeisenä sitä on utelijoille tilivelvollinen perustelemaan omia elämänvalintoja,sama kun menis kysymään perheelliseltä et miksi sä muuten teit lapsia?.Ne ihmiset, jotka on saanu lapsia sormia näpäyttämällä, he usein kyselevät muilta lapsien teosta. Niimpä, kaikki ei niitä noin vain tee, osa niitä saa jos saa. Anteeks mullaki kauheen kärkäs tää viesti, mut ehkä tää raskaana olo saa vähän asennetta näihin mielipiteisiin. Olen niin sun kanssa samaa mieltä :) enkä tarkottanu kaikkia yleistää, mut ilmaisin vaan fiiliksiä tähän aiheeseen nähden.
Hehe raskaushormonit kuohuu :D No eivaan siis joo ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Toki mulla on eräs hyvä ystävä joka niiiiin paljon toivois jo toista lasta ja heillä nyt yli puolivuotta yritystä takana, niin voisin ymmärtää tuommoisen kommentin ehkä hänen suustaan, mutta en todellakaan tuolta kyseiseltä kaverilta, jolla jo on niitä lapsia ihan mukava katras. Mä uskon kyllä, että sekundäärinen lapsettomuus voi tuntua ihan yhtä pahalta kuin, ettei ole vielä sitä ensimmäistäkään saanut, mutta jos keskustelu käydään lapsellisen ja täysin lapsettoman välillä, niin silloin kannattaa ehkä valita sanansa vähän paremmin ja ajatella myös toista, eikä vaan valitella muka lapsettomuuttaan. Sitä kun ei tosiaan voi toisen taustoja tässä aiheessa koskaan täysin tietää. Noh jätin kyllä sen kaverin kommentit ihan omaan arvoonsa :D
PoistaMä jo varmaan olisin polttamut päreeni tuossa keskustelussa eli ihailen kyllä sitä miten tyynesti pystyit olemaan.
VastaaPoistaOma anoppini ennen kuin edes yritimme raskautua kertoi moneen kertaan että ei halua vielä isoäidikdi ja toivoo ettei meille lapsia suotaisi vielä pitkiin aikoihin. Olimme silloin jo nsimisissa ja ihan aikuisten ikäisiä...ymmärtäisin nuo sanat teinien kohdalla.
No nyt kun synnytin esikoisen niin on hän jo monta kertaa sanonut ettei toista kannata vielä tehdä mutta sitten kun tulee sen aika niin tähdätä kevätlapseen kun syksy niin huono synnyttää että hänhän on kaikki kolme lastaan tehnyt vartavasten huhtikuussa syntyviksi. Itselle tuli tosi huono olo tuollaisista kommenteista eikä ole paljoo tehnyt mieli esitellä meidän omaa rakasta lastamme tuollaiselle kurjalle isoäidille...
Apua! Voi ei, miten joku voi sanoa noin! Anteeks, mutta tulee vähän narsistinen fiilis tuosta anopistasi :D Kyl varmaan tuossa tilanteessa tekis myös mieli vähän valistaa toista, mutta niinkuin tässä ystävänikin tapauksessa, niin kannattaa vaan jättää tuollaiset kommentit omaan arvoonsa. Pääasia, että lapsi on terve ja perhe onnellinen :)
PoistaVoi ei tuota sun kaveria! Toiset ei kyllä ajattele yhtään mitään.
VastaaPoistaAika tarkalleen vuosi sitten vanha kaveri laittoi viestin facessa ja kyseli muun muassa sitä, onko meillä ajatuksissa hankkia lapsia. Kertoi myös, että itsellä on paineita ja ehkä epäilyksiäkin lasten hankkimisesta. Vastasin siihen jotain epämääräistä, kun en halunnut suoraan yhtäkkiä kertoa, että juu on ollut mielessä, mutta voi olla, ettei niitä niin vaan tule, kun sairastin syövän ja se ei varmaan ainakaan parantanut munasarjojen kuntoa. Kaverini ei vastannut enää mitään, mutta heinäkuussa selvisi, että hän sai ensimmäisen lapsensa. Siitä voi näppärä laskea, että hän on tullut raskaaksi juuri niihin aikoihin, kun hän laittoi viestiä omista epävarmuuksistaan lastenhankinnan suhteen. Raskaus on siis alkanut suunnilleen ajatuksen puolikkaasta. Nyt hän laittoi taas viestin, ja kyseli samoista asioista. Tekisi mieli vastata, että mitähän ****** se sulle kuuluu! :D
No joo, tämä oli vain tämmöinen purkaus. :) Kovasti onnea ja tsemppiä sulle raskauteen!
Monelaista touhottajaa sitä maailmaan mahtuukaan :D Mutta joo tosiaan, ei oo oikeastaan yhtään turvallista tapaa udella vauvahaaveista ja sen takia pitäiskin ymmärtää olla kyselemättä. Toki lapsihaaveista voi puhua, mutta jos toista ei kauheasti kiinnosta aiheesta puhella, niin turha siinä on alkaa tivaamaankaan, vaan ymmärtää, ettei ehkä ole kovin toivottu puheenaihe. Mut on kyl ärsyttäviä just tollaset hetken mielijohteesta paksuksi pamahtelevat kaverit >.< Tsemppiä kovasti sinullekkin :) Toivottavasti pääset vielä "kerskumaan" vauvauutisista kaverillesikin :D
Poista