21. helmikuuta 2017

Loppua kohti

Tänään aamulämpö näytti enää 36.48 astetta, eli tasaiseen tahtiin ollaan tultu alas päin, keltarauhasen surkastumisen merkiksi. Eilen illalla oli vatsa taas vähän kuralla. Kyselinkin jo mieheltäkin, että onko hänen vatsansa toiminut kunnolla, jos tämä nyt onkin joku noroviruksen ensiaste. Tai sitten siitä salaatista vaan jäi joku pöpö muhimaan.

Usko raskauteen on kuitenkin jo ihan totaalisesti kadonnut. Pian alkaa luomukierto ja tekisi vaan mieli kokonaan luovuttaa. Ei meille tule kuitenkaan koskaan ikinä omaa lasta, jos ei lähdetä hedelmöityshoitoihin. En tiedä olenko sellaiseen vielä valmis ihan jo ajan ja rahan puutteenkin takia. Mieskin eilen puheli jostain epävarmasta työtilanteesta ja siitäkös minä hermostuin. Hemmetti!

Lueskelin taas eteenpäin sitä hömppähoroskooppikirjaa ja tällä kertaa aiheena terveys. Siellä luki helmi-maaliskuun kohdalla jostain hoitosuunnitelmasta, joka pitäis pistää kokonaan uusiksi. Jopa oman lääkärin vaihto olisi paikallaan. Nuo ihme ennustuksethan on nimenomaan tarkoitettu ohjaamaan ihmistä oikeille teille elämässään ja nyt mua pelottaakin, että mun pitäisi tehdä se päätös, että nyt lähdetään sinne lapsettomuuspoliklinikalle ihan oikeisiin hoitoihin. Tämän seurauksena toukokuun ennustuksessa puhuttiin taas perheenlisäyksestä. Eli jos nyt ottaisin itseäni niskasta kiinni, niin olisiko meillä toukokuussa jo pieni ihmisen alku masussa? Ja jos en tee nyt mitään, niin onko koko loppuvuosi sitten ihan pilalla. Kaikkea mä taas mietin :D

Voi luoja, mä olen vaan niin väsynyt tähän kaikkeen!

14 kommenttia:

  1. Jos yhtään tuntuu, että olisit valmis niin pyytäisin lähetteen lapsettomuuspolille. Ehkä saisit avun jo pelkästä inseminaatiosta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä täytyy nyt tosissaan miettiä. Siinä on kuitenkin se vaikea paikka miehellekkin, kun jostainhan ne siittiötkin pitää taikoa :D Pitää ottaa nyt taas yksi taukokierto aikaa mietiskelylle :)

      Poista
    2. Pitääkö insemnaatiossa käyttää lahjoitettuja siittiöitä? :O
      Vai mitä meinaat tuolla että jostain on siittiöt taiottava

      Poista
    3. Ei tarvi käyttää lahjoitettuja siittiöitä, mutta se purkkiin ruikkiminen on vielä niin iso pala miehelleni purtavaksi :D

      Poista
    4. Aa aivan ymmärrän. Onko miehesi siis sanonut että purkkiin ruikkiminen liian iso pala purtavaksi?
      Sapettaa tollaset miehet jotka laittavat kaiken naisen vastuulle. Ei se gynellä käynti ja haarojen levittely plus kaikki se tonkiminenkaan mitään herkkua oo.

      Poista
    5. Ei varsinaisesti, mutta se stressaa häntä kovasti, kun se on sellasta pakkopullaa. Totta tuokin, että naisten muka pitäis kaikki kestää :/

      Poista
  2. Tekisi mieli sanoa että unohda nuo horoskoopit ja ennusteet!nehän on vaan joku ihan tavallinen ihminen kirjoittanut.ihmismieli helposti turvautuu tuollaisiin hyvältä kuulostaviin "lupauksiin"ja tuntuu hyvältä uskoa johonkin suurempaan voimaan. Saattaa käydä niinkin että elämää alkavatkin liikaa ohjata nuo neuvot ja ohjeet.Minä uskon että ihmisellä on myös oma sisäinen "ääni" joka käskee toimia tietyllä tavalla.
    Tuohon miehen kommenttiin nyt ei kannata juuttua :) mies on täysin eri lajia naisen kanssa,ainakin ajatusmaailmaltaan :D omani ei aluksi halunnut lapsia,sitten keskenmenon jälkeen pelkäsi ettei niitä tulekaan ja ne hänen kommentit tuona aikana oli mitä erikoisempia.Mutta nyt ymmärrän että hän vain käsitteli sitä lapsettomuutta omalla tavallaan.
    Pitkä kommentti mutta sen haluan vielä sanoa että teidän taival on vasta edessä päin ja jokainen päivä on lähempänä sitä omaa lasta.koeta jaksaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis eihän noita tuommoisia hömppäennusteita pidäkkään sanatarkasti totella, mutta siitä voi saada sen idean, että "haa ehkä mun sit vaan pitäis tehdä nyt se päätös jatkosta" :D Ite aina pikkasen kaipailisin niitä pieniä merkkejä elämässä, jotka antais pientä vihiä ja tukea ajatuksille, että mihin suuntaan lähteä. Ainakin se sai minut taas miettimään asioita :)
      Ikävän pitkä taival jo takana ja tuntematon edessä. EI auta kuin elää päivä kerrallaan :)

      Poista
  3. Tiedän tuon tunteen!! Kaikista pahin asia odotuksen odotuksessa on mielestäni juurikin se, että kun kukaan ei voi oikeasti luvata, että lapsen saisi syliin asti.. ensin odotetaan, että alkaisiko raskaus, jos raskaus alkaa, jännitetään tuleeko keskenmeno ja myöhemmin pelätään että lapsi kuolee kohtuun tai synnytyksessä. Kun lapsi vihdoin syntyy, aletaan pelkäämään kätkytkuolemaa tmv.Eli lapsensaanti on yhtä huolta ja joillakin myös valitettavasti sitä murhetta. Mutta loppupeleissä se on maailman hienoin asia,jonka todella toivon että saat kokea! Kaiken tämän sepustuksen tarkoituksena on ehkä sanoa sinulle,että älä heitä kirvestä kaivoon tai luovuta tai stressaa itseäsi uuvuksiin. Asiat menevät niinkuin niiden on tarkoitus mennä, luota vaistoosi, uskalla hakea apua ja anna paskojenkin tunteiden tulla. Sitten jos/ kun lapsesi on sylissäsi, ajattelet, että näinhän tämän matkan piti oikeastaan mennä! Kaikkea hyvää matkallesi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentistasi :) ♥ Toivon todella, että pääsen joskus se lapsi sylissäni katsomaan myös tätä taaksejäänyttä matkaa ylpeydellä ja todeta juurikin noin, että näinhän sen pitikin mennä :)

      Poista
  4. Kuuntele itseäsi ja vointiasi. Asioilla on onneksi tapana järjestyä tavalla tai toisella <3

    Onneksi lähetteen lapsettomuushoitoihin saa nopeastikin, niin saatte rauhassa miettiä, mihin haluatte ryhtyä.

    Nautihan nyt hoidottomasta kierrosta ja anna ajatusten virrata vapaasti, varmasti saatte miehenne kanssa tulevaan hieman ajatuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos taas ihanasta kommentistasi ♥ On nuo hormonihoidot kyllä sen verran rasittavia, että nyt kaipaan taas pientä taukoa kaikesta :) Kunhan saadaan meidän pesänrakennusprojekti valmiiksi, niin voi alkaa miettimään mihin seuraavaksi rahansa sijoittaa :) Kyllä siellä tunnelin päässä näkyy jo valoa kaikesta huolimatta.

      Poista
    2. Sulla on Alina asenne kohdallaan, arvostan ja nostan hattua, korkealle nostankin <3 sä et näytä luovuttamisen merkkejä, ja oon niin iloinen siitä. Kerrot kyllä rehellisesti kun on huono mielija tekis mieli heittää usko ja toivo hevon kuuseen. Välillä kaikilla tekee mieli tehdä niin, arvaa monesti mulla.... Mutta. Siinä sä oot!!! Tän kierron jälkeen taas vahvempana <3

      Poista

Muistathan pysyä asiallisena :)