Valmis äidiksi?

Tässä ystäväni Eveliinan raskaushuolia(ja hänen arpomista siitä mitä tehdä sen kanssa) kuunnellessani, alan olla vaan enemmän ja enemmän vakuuttuneempi siitä, että olen valmis äidiksi.

Vielä ihan vauvakuumeeni alkuvaiheissa olin kovin epävarma siitä, että olenko sittenkään oikeasti valmis äidiksi. Nyt uskon olevani jo varma siitä, että olen valmis. Mitä enemmän ja mitä kauheampia tarinoita raskaudesta ja äitiydestä luen tai kuulen, sitä enemmän haluan jo itse päästä kokemaan sen.

Tiedän, ettei kukaan varmasti heti ensalkuun ole valmis äidiksi, mutta minä haluan ainakin yrittää. Koen, että on jo sen aika. Vink vink vaan luontoäidille. Olen valmis, auttaisitko hieman pääsemään eteenpäin. 

No miksi muka minä sitten olen valmis? Ensinnäkin mieleeni tulee jo nämä ihan perustarpeet, mitkä on hyvä olla kunnossa, kun perhettä aletaan perustamaan:
• Olen ollut pian jo kymmenen vuotta töissä, joten varmaan työnantajakin olettaa perheen perustamisen olevan ajankohtaista. Ja olenhan jo siinä iässäkin.
• Myös mieheni on viimein vakituisessa työsuhteessa ja on päässyt ihan mukavasti jo tienaamisen makuun. Talous on siis turvattu.
• Olemme ostaneet ihanan asunnon, jossa haluamme elää vielä piiitkään. Huoneitakin on muutama ylimääräinen, että jälkeläisillekkin on tilaa.
• Olemme menossa pian naimisiin, joten siltäkin osin perhettä olisi hyvä alkaa perustamaan.
• Kaiken lisäksi äitinikin on jo eläkeiässä, joten lapsenvahtikin on jo valmiina :D

Eikö siis olis jo meidän aika, don't you think? Mulla olis jo pari ideaa lastenhuoneen suhteen...

Odotan huomista gynekäyntiä pelonsekaisin tuntein. Odotan innolla, että saan tietää onko kaikki kunnossa, mutta toisaalta pelottaa jos kaikki ei olekkaan kunnossa. Saa nähdä miten käy. Toivon kuitenkin, että tämä käynti helpottaisi mieltäni ja sen seurauksena tulisinkin vaan simsalabim raskaaksi. Jos kaikki olisikin vaan korvien välistä kiinni.

Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Mukavaa viikonloppua typyt!