En ole koskaan ennen viettänyt lapsettomien lauantaita, enkä oikeastaan vieläkään haluaisi asiaa myöntää, mutta tottahan se on. Johan tässä on vuosi ja kahdeksan kuukautta yritetty.
Meidän lapsettomien lauantai meni ironisesti lastenkutsuilla, kun ystäväni Tiinan lapsen 1-vuotissynttäreitä juhlittiin. Paikalla oli pieniä lapsia, yksi vastasyntynyt vauva, raskaana oleva ystäväni ja myös muita vieraita. Koko kestit tuntuivat olevan kuin isku vasten kasvoja. Kaikkea sitä mistä en välttämättä pääse koskaan itse nauttimaan. Tai siltä musta nyt vahvasti tuntuu. Onneksi sentään vauvauteluilta selvittiin.
Mies oli tosi suloinen, kun kerroin hänelle aloittaneeni taas terolut-kuurin. Kerroin, että menkat alkavat mitä todennäköisimmin kahden viikon päästä, mutta se ei tarkoita sitä että nyt ovuloisin. Toki on kai se mahdollista, että ovuaatio vielä tulee ja keho alkaa tuottamaan hormonia vielä kuurin jälkeenkin, mutta toivoa raskauden alkamisesta ei tässä kierrossa enää ole. Mies kyseli, että mistä tiedän tuleeko sitä ovulaatiota vielä, niin kerroin hänelle ovulaatiotesteistä ja hän kuunteli kiinnostuneena kaiken :D Ihana kun toinen yrittää olla perillä näistä naisen ihmeellisen kropan toiminnoista. Hän niin paljon toivoisi meidänkin vielä onnistuvan.
Tänään vietetään äitienpäivää omien äitiemme kanssa ja ollaan kiitollisia heille, kun ovat meidät onnistuneesti maailmaan saattaneet ♥
Onnea äiti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan pysyä asiallisena :)