7. joulukuuta 2016

Lapsettomuus elokuvissa

Katsottiin eilen mieheni kanssa telkusta tullut elokuva The Big Year - Posketonta bongausta. Elokuva kertoo siis lintujen bongaajista, mutta "jostain kumman syystä" ehkä mieleenpainuvin kohtaus oli se, jossa erään lintubongarin vaimo kävi läpi hedelmöityshoitoja. Pistettiin piikkejä ja oltiin toimenpidehuoneessa valmiina inssiin etc etc. Lapsettomuus ei edes ollut elokuvan teemana, mutta silti se oli jotenkin mieleenpainuvin asia koko leffassa. Kauhea miten lapsettomuus voi vaikuttaa mieleen, kun ei enää mitään muuta näekkään, kuin lapsettomuutta/lapsia joka paikassa. Ennen se olis ollut varmaan vaan hauska juttu. Vähän niinkuin Sinkkuelämäässä aikoinaan Charlotten hedelmöityshoidot oli hauska juttu, mutta ei enää.

Satuin tuossa sairaslomapäivänäni katsomaan erään elokuva nimeltä By the sea. Siinä siis Brad Pitt ja Angelina Jolie-Pitt näyttelivät jo pitkään naimisissa ollutta pariskuntaa ja jotka matkustelevat kirjailijamiehen inspiraation perässä. Tämän parin suhde näytti siltä, että romantiikka on jo ehtinyt kuihtua pois, mutta silti he vain jaksoivat pysyä yhdessä. Pian he huomaavat hotellin vierushuoneessa asustavan vastanaineen parin ja alkavat yhdessä tirkistelemään heitä ja intohimo alkaa taas pikku hiljaa palata heidänkin välilleen. Yhtäkkiä tämä kirjailijan vaimo alkaakin kehitellä pientä kolmiodraamaa miehensä ja näiden vastanaideiden välille ja syy hänen käytökselleen onkin se, että hän on maho(=hedelmätön).

Lapsettomuus on henkisesti ja psyykkisesti ihan todella raskasta ja eri ihmiset käsittelevät sitä eri tavoin. Tämä elokuva oli mielestäni hyvin kaunis ja surullinen tapa kertoa, miltä lapsettomuus tuntuu. Itse yritän vielä pysyä toiveikkaana ja haluan uskoa, että me selvitään vaikka lapsettomiksi jäisimmekin, mutta entäs sitten vaikka kymmenen vuoden päästä? Kun edelleen jokainen raskausmaha ja lapsiperhe aiheuttaa piston sydämessä. Voi miten suuri vaikutus perheellä voikaan ihmiseen olla.

Kyyneleet kohoaa silmäkulmiin, kun kuuntelen Paula Vesalan biisiä Sinuun minä jään. Saanko koskaan ajatella noin.... sinuun minä jään?

8 kommenttia:

  1. Pakko katsoa toi viimeinen elokuva, kiitos vinkistä. Voisimpa halata.❤️ Teillä on onneksi vielä monia vaihtoehtoja ja aivan varmasti saatte vielä vauvan. ( Ei ole tarkotus ärsyttää tolla lauseella, mutta on vaan semmonen olo että saatte) Toivottavasti tunnet lämmön kropassasi, se on se virtuaalihali ja vertaistuki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ kyllähän se mieltä lämmittää, kun en ole yksin toiveitteni kanssa :)

      Poista
  2. Koskettava teksti. Vaikka meillä ei ole edes yritys alkanut, jotenkin sitä jo ajattelee että entäs jos meidänkin taival tulee olemaan kivinen... Tsemppiä sinne! Ja kiitos elokuvavinkeistä! Pitääpä laittaa heti viikonlopun leffalistalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata etukäteen stressata, että onnistuuko vaiko ei :) Kuitenkin vuosi on vielä ihan normaali aika ennen kuin tärppää, joten ei pidä murehtia sellaisia etukäteen. Mä uskon, että suurimmaksi osaksi kuitenkin terveet nuoret ihmiset saavat sen lapsen, kun lupa sille on annettu :)
      Mukavaa tulevaa leffailtaa! ^^

      Poista
  3. Ymmärrän niin hyvin fiiliksesi... Mitä jos tämä rankka elämänvaihe ei olekaan vain väliaikainen? Nyt jaksaa sillä ajatuksella että kyllä mekin kohta. Mutta jos se aikaikkuna umpeutuukin ja ikä tulee vastaan...? Milloin pitäisi lopettaa hoidot? Kuinka paljon rahaa tähän käytetään...? Sanoisin kuin edellinen, teillä on vielä niin paljon hoitojakin kokeilematta ja olet tullut itseksesi jo raskaaksi, joten en millään usko että te olisitte vaarassa jäädä lapsettomiksi. Ymmärrän silti kyllä pelkosi, enkä halua sitä vähätellä, vaan tsempata! Tilastotiede ja biologia on kyllä puolellanne, myös ikä. Koskaan ei voi kukaan meistä tietää mitä tulevaisuus tuo. Ihan kamala ajatella, että rankimmistakin hoidoista huolimatta emme saisi koskaan perhettä. Sitten on vain jotenkin jaksettava elää sen tilanteen kanssa. Toivottavasti kaikkien meidän lapsettomien toive täyttyisi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä ne kulmakysymykset; raha, aika ja oma jaksaminen. Kuinka monta keskenmenoa sitä voi ihminen jaksaa, ennen kuin luovuttaa. Tosiaan onneksi ollaan vielä sen verran nuoria, että aikaa vielä on, mutta en myöskään haluaisi ajaa meitä vararikkoon epäonnistuneiden hoitojen takia. Meillä on niin paljon muitakin suunnitelmia rahan menolle :D Ja tärkeää on myös rakentaa sille tulevalle lapselle vakaa perusta. Ehkä siksi emme olekkaa ottaneet vielä seuraavaa askelta kohti rankempia hoitoja. Mutta toivoaan ei pidä menettää! Haluan edelleen uskoa, että me vielä lapsi syliin asti saadaan ♥

      Poista
  4. Toi on kyllä niin totta! Siis että sitä kiinnittää huomionsa tasan niihin asioihin, mitä itellä on isosti meneillään elämässä kullakin hetkellä! Ite bongaan kaupassa kaikki vauvamahat, linnanjuhlissaki piti oikeen odottaa että Jaana Pelkonen tulee kättelyvuoroon, koska luin lehdestä että hän on raskaana... :D Joten voin kuvitella, miten pitkän polun päätteeksi lapsettomuusasiat hyppää telkkarista silmille. Kiitos muuten aktiivisesti päivittyvästä blogista, vauvakuumeilen täällä taustalla ja pidän teille peukkuja <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Jaana Pelkosen ihana pikku diskopallo :D Joo niihin yllättäen on alkanut kiinnittämään vaan enemmän ja enemmän huomiota :) Toivottavasti tilanne vielä muuttuu ja pääsee muuttamaan kiintiökohteensa vaikkapa lasten vaatteisiin ;) Kiitos, ilo on minun puolellani ♥

      Poista

Muistathan pysyä asiallisena :)