Tänään kuulin jotain, joka tuntui siltä kuin puukko olisi isketty suoraan sydämeen; mun veljen vaimo on raskaana... taas. Kuulin asian äidiltäni, joka kertoi olevansa lapsenvahtina, kun veljeni on menossa vaimonsa kanssa "kuvauksiin". Hetken mietin, että mistä kuvauksista oikein mahtaa olla kyse, kunnes äitini paljasti mistä oli kyse. He ovat menossa rakenneultraan! Ja arvatkaa milloin on laskettu aika! Äitienpäivänä. Tuona aikana jolloin minusta piti tulla äiti, niin minusta tuleekin taas täti! Siis mitä vit....
Anteeksi karkea kielenkäyttöni. En tiedä miten tähän uutiseen suhtautua. Olemme olleet veljeni vaimon kanssa samaan aikaan raskaana, mutta minun onneni päättyi lyhyeen. En voi käsittää kuinka huono tuuri minulla voi olla. Tällä hetkellä tuntuu, että haluaisin vain kuolla pois.
Tiedän, ettei heidän onni ole tietenkään minulta pois. Ovathan he meitä jo paljon vanhempiakin. On jo aikakin veljeni tehdä liuta lapsia heidän ylisuureen rivitaloasuntoonsa, jossa huoneita riittää. Okei anteeksi taas ylireagointini. Ärsyttää, itkettää, harmittaa...
Kuinka kauan joudumme vielä onneamme odottaa?
Tiedän tasan tarkkaan tuon tunteen! Ei ole mitään syytä hävetä katkeraa ajatteluaan, kyllä lapsettomuus on niin kova paikka että olisi ihme ettei tuntisi mitään.. Yksi läheiseni jopa sanoi ettei pystyisi enää tekemään kolmatta lasta vaikka haluaisikin, koska ei kestäisi sitä miltä se minusta tuntuisi lapsettomana. Hän on siis yhden lapsen yrityksemme aikana jo aikaiseksi saanut. No, ei nyt takiani kannata jättää tekemättä asioita niinkuin itse haluaisi mutta minulle tuo ajatus merkitsi paljon. Tuntui että joku ymmärsi vaikka ei ollut itse kokenut samaa. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka romaanin, niin kolahti joka sana kirjoituksessasi! Iso halaus <3
VastaaPoistaKiitos ♥ Sitä harvemmin osaa ymmärtää, jos ei ole itse kokenut samaa, joten läheisesi on kyllä hieno ihminen :) Kyllä tästä pääsee vielä yli, mutta tuo ajankoha vaan kolahti ja pahasti.
PoistaNo kylläpä sattui, ihan kuin jostain huonosta leffasta. :( Täytyy vaan jaksaa uskoa ja toivoa, että vielä teillekin se oma suodaan. Ja mielellään mahdollisimman pian! <3
VastaaPoistaSanos muuta :D The story of my life. Noh toivottavasti vuosi 2017 on suotuisampi ja me saadaan tehtyä veljen lapsille se ensimmäinen serkku :)
PoistaVoi ei voi ei voi ei. Mä oikeesti niin tunnen sun fiiliksen ja sillon todella tuntuu pahalta jos sä, superpositiivinen ihminen päivität näin :'( En voi muuta sanoa, kun toivon sydämestäni että teidän onni kääntyy oikeeseen onneen <3
VastaaPoistaMiten reagoit äidillesi? Hän ei taida tietää taipaleestanne muistini mukaan? Se on tosi raskasta kun noin lähellä tulee näitä uutisia, koska niitä ei pääse karkuun ja varmasti haikeaa seurata tulevan mummon onnea :( Voisimpa auttaa jotenkin.
Joo, tuo ajankohta vaan kolahti ja pahasti. Kyllä tästä vielä yli päästään ja osaan olla veljenikin puolesta onnellinen :) Onneksi kuitenkin kuulin asiasta ennakkoon äidiltäni, eikä sitten vasta joulupöydässä veljeltäni. Olisi siinä saattanut itkuksi mennä :D Perheeni siis ei tosiaan tiedä meidän lapsettomuudesta, mutta ei ole kyllä koskaan mitenkään tuputtanutkaan lasten tekoon, joten heidän seurassaan voin olla asian kanssa tyynesti. Olin hyvin vähäpuheinen, kun asiasta sain kuulla, mutta tuskin se äitiäni yhtään ihmetytti. Onhan meillä veljeni kanssa 8 vuotta ikäeroa, niin jospa hän ajatteli, ettei vielä ole meidän aika :) Nyt vaan toivotaan, ettei jouluna satele liikaa vauvauteluita mieheni perheeltä, koska se vois olla viimeinen niitti tyyneen tilaani. Eiköhän tämä tästä...päivä kerrallaan.
PoistaJa vielä, miten miehesi reagoi uutiseen?
VastaaPoistaKuten miehet yleensä :D Sanomatta sanaakaan. Hän varmaan pohtii asiaa päässään, kunnes jossain vaiheessa ottaa asian puheeksi, kun on siihen valmis.
PoistaVoi Alina... Iso halaus! On ihan oikeutettua olla murtunut ja jopa vihainen tuosta. Ei toki ole suoraan sinulta pois mutta kyllähän se raapaisee tosi syvältä tuollainen, ei ihme että ärsyttää, harmittaa ja v****ttaa. Taidan tietää aika tarkkaan miltä sinusta tuntuu... Oma siskoni saa lapsen juuri silloin kun minun piti, jos ei olisi mennyt kesken. Minusta tulee siis myös täti, kun minusta piti tulla äiti. Ironista. Omat vanhemmat tästä innoissaan ja kaikki muutkin, tietysti, ja minä toki onnittelin ja näin mutta sisälläni itkin. Tiedän siis tuskasi. Taas kerran. Ei auta kuin hyväksyä tämäkin asia. Joskus miettii miksi tämän pitää mennä näin meillä, vuosien yritys, keskenmeno, sinulla jopa kaksi, ja meillä useat hoidot ja piikit, ja tämä huoli ettemme koskaan saa lasta, kun muut senkun raskautuu... En tiedä mitä sanoa muuta kuin että tsemppiä!! Koita rauhassa tottua tuohon ajatukseen että heille tulee jo toinen. Ja ehkä jopa tämä kierto tuo teillekin pysyvän plussan!? Pidä kiinni toiveesta ja yritä jaksaa!
VastaaPoistaMeillä viimeisin hoito epäonnistui taas, seuraava yritys taas joskus sitten kevään puolella kun hoidot alkaa taas alusta -.- Kyllä tämän on pakko vielä käänytä voitoksi meille molemmille! -H
Voi että, miten meillä voikaan olla näin sama kohtalo ♥ Ikävä kuulla, ettei teillä uusi hoitokierto tuonut toivottua plussaa. En kyllä usko meillekkään sen enää tulevan, mutta kohta vaihtuu vuosi ja voi taas aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä ja uudella tarmolla :) Koitetaan nyt siis nauttia viimeiset hetket tätä vuotta täysillä rennoissa tunnelmissa ja uusin voimin kevään uusiin kiertoihin! Kyllä meille vielä ne pysyvät plussat tulee ^^ Pakko!
PoistaMuistan kun omana lapsettomuusaikana siskoni tuli raskaaksi (heti pillerit lopetettuaan, tietty) ja tuli ilmoittamaan tämän vielä työpaikalleni vaikka juuri muutama viikko aiemmin olin kertonut meidän lapsettomuusongelmista.
VastaaPoistaKyllä tosiaan tuntui kuin olisi revitty sydän irti rinnasta ja sai käyttää kaiken ammattimaisuutensa, että itku tuli vasta kotona.
Välitkin viileni hetkeksi kun ei voinut ymmärtää, miksi ilmoitustapa ei ollut ok kun "eihän tää oo teiltä mitään pois!".
No, ymmärsi kyllä sitten myöhemmin, kun toista joutuikin hetken kuumeilemaan ja niihin aikoihin kun viimein oma lapseni syntyi, niin valitteli kun on niin paha mieli kun ympärillä kaikki saa vauvoja ja hän ei vaan tunnu sitä toista saavan. Olin vähän, että niin muistatkos mistä silloin puhuttiin ;)
Haha joo sitä harvemmin osaa edes ajatella, jos ei omalle kohdalle osu :) Vähän ehkä tahditonta kuitenkin tulla toisen työpaikalle tiputtamaan tuollainen pommi. Varsinkin jos tietää, että oman lapsen kaipuu on jo niin suuri. Onneksi kuitenkin olet lopulta sen oman lapsen syliisi saanut :) Se ajatus lisää toivoa myös minulle ♥
PoistaSe onkin se lohtu mitä voi tuossa tilanteessa vielä oleville sanoa, että vain pieni prosentti jää kokonaan lapsettomiksi. Sinullakin kun kuitenkin raskaus on jo kahteen kertaan alkanut, jos se seuraava jo menisi viimein loppuun :)
PoistaTulikohan eilinen viestini perille? Sano jos ei niin laitan uudelleen. Joka tapauksessa suuri halaus ja kaikki sympatiat sulle, tiedän tunteen, tuo on kyllä niin per***stä kuin olla voi, että sivusta joutuu seuraamaan mitä olisi ollut jos kaikki olisi mennyt niin kuin pitäisi, niin kuin muilla tuntuu menevän mutta ei meillä :'( Pakko onnen on jo kääntyä! -H
VastaaPoistaHei joo, sun viesti oli jostain syystä mennyt roskapostiin :S Hyvä kun sanoit, sain sen nyt julkaistua :)
PoistaVoih, ihmiset eivät vaan tajua... :( Luulisi vuonna 2016 ihmisillä olevan enemmän tietoa ja tilanteenlukutaitoa. Tsemppiä <3
VastaaPoistaNiinpä :/ kiitos ❤️
PoistaHuhuh. Rumaa luonnetta ei kyllä korjaa mikään. Tuntuu todella pahalta normaalien ihmisten puolesta mielensäpahoittajat ja pahanilmanlinnut, jotka keksivät loukkaantua tällaisista asioista. Ja jollekin anonyymille ei olisi edes saanut ilmoittaa raskaudestaan, huh huh! Sairasta. Olisi varmaan pitänyt kysyä, että miten neiti ei pahoita mieltään kun olen tässä raskaana ja mietin, miten voisin asiasta kertoa kerta lapsettomuus on niiiiin kuoleman paikka.
VastaaPoistaPaljon onnea sinullekkin Minna omasta pikkuisesta :) Kukin käsittelee toisten raskausuutiset omalla tavallaan oman kaipuunsa keskellä. Raskausuutisilta tuskin koskaan voi täysin välttyä, mutta siitä seuraaville tunteille on jokaisella täysi oikeus. Oli se sitten surua, kateutta, onnea tai iloa.
Poista