Tänään aamulla havahduin, kun aamulämpö olikin taas noussut edellisestä; 36.61 astetta. Yllätyin kun perus estrogeenidroppia ei ilmaantunutkaan. Lugesteronit näköjään taas toimii, sillä jatkuva pissahätä ja vilunväreet ovat täällä taas. Ainiin, pitääkin muuten käydä tänään jo hakemassa lisää lugeja, ettei vaan pääse loppumaan kesken.
Esimieheni palasi tänään takaisin töihin äitiyslomaltaan. Arvatenkin kaikki kahvipöydän keskustelut liittyivät tällä kertaa vain vauvoihin, johon minulla ei tietenkään ole oikein mitään sanottavaa. Kaiken lisäksi kollegani paljasti olevansa raskaana, joten tunnen oloni taas täysin tarpeettomaksi. Kertokaapa, miten tollasiin kahvipöytäkeskusteluihin enää pääsee mukaan, kun aiheena on aina vaan vauvat ja lapset ja lapsenlapset ja mitä vit**a, eikö teillä ole enää omaa elämää ollenkaan!!! Istun siis jälleen kerran hipihiljaa myhäillen kuinka ihania niiden kaikkien muiden lapset onkaan. Oi voi.
No mutta ei nyt vaivuta synkkyyteen, vaikka perjantai 13. päivä onkin. Alkaahan sentään viikonloppu, eikä meillä oo yhtään mitään suunnitelmissa. Vois vaikka lähteä leffaan...joo hyvä idea :)
Mä varmaan vaan ilosesti onnittelisin ( ja siis näin teenkin) ja ryystäisin kahviani ja lähtisin pois heti kun kehtaa :D
VastaaPoistaNiin no ekalla kerralla toki onnittelinkin, mutta sitten ne kaikki tulevat lounaat sun muut, kun aiheet ei juuri tahdo muuttua. Omakaan elämä ei oo tarpeeks mielenkiintoinen aloittaakseni jotain uutta ja jännittävää keskustelua :D
PoistaTai sit toteet vaan että en mä noista mitään tiedä tai jotain, että tulee olo että ne puhuu asioista keskenään ja sä et osaa samaistua jos vaikka tajuis et tulee ulkopuolinen olo.. Nojoo, mut inhottavaa silti :/
PoistaEikä, kuulostaa vähän kyllä rasittavalta :/ ihmiset ei vaan tajua että kaikki ei jaksa kuunnella niitä vauvajuttuja 24/7 kaikilla työpaikan tauoilla. tsemppiä! nyt vaan rentoutumista kun tulee viikonloppu! Leffa kuulostaa hyvältä. Mäkin ajattelin mennä miehen kanssa viikonloppuna leffaan. :) on tullut se suomalainen leffa "Kuudes kerta", jota ehkä vois mennä katsomaan :)
VastaaPoistaSitä kun kuulee nykyään töissä ja ystävienkin seurassa vähän liikaakin, niin alkaa tulla tosi eksynyt ja joukkoon kuulumaton olo. Pitää varmaan hengailla enempi miesten seurassa, ni kuulee välillä muutakin kuin vauvajuttuja :D
PoistaIhmettelin itsekin joskus että eikö tosiaan voi puhua muusta ku vauvoista tai lapsista mutta mutta huomaat pian itsekin kun vauvan saat että etpä muusta puhukaan :) ihmetystä aiheuttaa yövalvomiset,kakkausvälit,mahakivut,kääntyminen,ryömiminen,konttaaminen,kävelemään oppiminen,ensimmäiset sanat ja niin pois päin. You'll see
VastaaPoistaNiin kai sitten :)
PoistaTavallaan se joo menee ehkä noin, miten toinen anonyymi kommentoi.. että toki varmasti enemmistö lapsen saaneista puhuu sen jälkeen kyseisistä asioista enemmän. Myönnettäköön! :)
PoistaMutta mutta, silti oon täysin samaa mieltä, että ah kuinka ärsyttävää, jos ei enää mistään muusta osaa puhua. Ei minuakaan pienen lapsen äitinä todella kiinnosta puhua tapaamisesta toiseen vain ja ainoastaan lapsista ja kakkojen eri koostumuksista. Mun arki on jo sitä, joten jotain muuta kitooos!!! :D
Kiva, jos on saa joskus analysoida lasten asioita porukalla. Mutta arvostan suuresti hetkiä, jolloin saan ajatukseni myös jonnekin ihan muualle! No, ylipäätään pidän tärkeänä, että elämäni ainoa sisältö ei ole lapseni ;) vaikka pienlapsi-vaiheessa se siltä välillä tuntuukin.
-Helena
Mä veikkaan, että tämän lapsettomuuden jälkeen osaan ajatella myös muitakin, enkä höpöttele vaan pelkästään vauva sitä vauva tätä-juttuja :) toki voin olla väärässäkin, mutta kaikki ei välttämättä sitä edes tajua. On mulla pari kaveriakin, jotka tosiaan kaipaakin välillä jotain muutakin keskusteltavaa kuin vaan ne vauvat, vaikka pienten lasten äitejä ovatkin :)
PoistaMusta tuntuu että eräs mun ystävä ei ymmärrä mun tuskaa kun aina välillä kommentoi "Huhhuh, onneks teillä ei oo lapsia kun oon kokoajan väsyny" jne.. huomaan vieraantuvani ystävästäni... ja sen huomaa jo meidän tavatessa, että meillä ei ole enää mitään mistä puhua, hän vaan puhuu lapsista ja minä töistä...
VastaaPoistaja työpaikan lapsikeskustelut ketuttaa myös ja tän keskenmenon jälkeen 183730201miljoonaa kertaa enemmän. Musta on tullut myös niin kärttyinen katkera bitch, että ei mitää rajaa :(
Ps. Taitaa hormonit olla täälläkin taas niin kohdillaan ku tänään ärsyttää kaikki.
Anteeks avautuminen :D
Sulla on kyllä ihan oikeus avautuakkin :) ärsyttävää kyl tollanen, et vaikka tietää toisen tilanteen, ni ei osaa kuitenkaan ottaa sitä huomioon sanoissaan >.< mua ärsyttää kans yks tosi läheinen kaveri, joka on nyös kokenut km:n ja yritti pitkäään lasta, niin sillon kyllä ymmärs lapsettomia, mut nyt kun se viimein sai lapsen, ni siltä jotenki katos kaikki se käsitys lapsettomuudesta ja ei osaa ottaa yhtään meitä huomioon vaan kyselee entistä enemmän "koskas teille tulee vauva". Niinkö nopeasti se lapsettomuuden tuska muka häviää? Vaikea kuvitella.
PoistaNäin se valitettavasti vähän menee, että tuoreen äidin tilanne on vähän kuin armeijassa olevan miehen inttijutut; se on se elämän keskiö sillä hetkellä, eikä muita aiheita oikein ole :/
VastaaPoistaItsekin ihmettelin ennen, että miksi niistä lapsista pitää koko ajan jauhaa, mutta nyt yksivuotiaan äitinä joudun oikeasti keskittymään että puhuisin jostain muustakin kuin lapseen liittyvistä jutuista.
Se on tietty eri asia jos joku ottaa asian puheeksi ja porukassa on pelkkiä äitejä, ni ymmärtäähän sen. Itse ainakin yritän tulevaisuudessa huomioida lapsettomia paremmin. Tosin taidan olla jo viimeinen lapseton ystäväpiirissäni :/
PoistaKyllä minkin tavallaan ymmärrän että tuoreen äidin mielessä on eniten vain oma vauva. Mutta erityisesti kun lapse kasvaa vastasyntyneestä eteenpäin, tai jos menee jo töihin, niin pitäähän aivoihin jotain muutakin mahtua. Eli sehän on oma valita mistä puhuu koko ajan. Kyllä minäkin esim. tyttökavereiden kanssa voin jutella meikeistä 5h (no en ehkä oikeasti mut :D) mutta jos on miehiä paikalla niin vaihdan puheenaihetta. Tai voin jutella koirista koiraihmisten kanssa, mutta jos paikalla on ihmisiä joilla ei ole koiraa/ei kiinnosta koirat niin puhun muusta. Ihan varmasti töissä käyvät vanhemmat osaavat muustakin puhua, eli mielestäni se on vain välinpitämättömyyttä ja ymmärryksen puutetta jos vain puhuu itseään kiinnostavasta aheesta vaikka paikalla kaikkia ei kiinnosta. Tai näytetään kuvia omista lapsistaan potalla, syömässä, nukkumassa, istumassa...oikeasti, kiva teille, mutta minua ei kiinnosta :D Kaikella ystävyydellä. MIelestäni on luonnollista miettiä mitä puhuu ja kenelle, jos kaikkia muita ei kiinnosta marsujutut niin en puhu pelkästään marsustani.
VastaaPoistaAamen :D sitähän minäkin. Täytyy osata ottaa muutkin huomioon, eikä vaan ajatella itseään. Luulis, että töissä varsinkin tulis puhuttua enemmän vaikka päivän polttavimmista uutisotsikoists, jos ei omassa elämässä tapahdu mitään muuta kuin vauva-arkeen liittyviä asioita, jotka ei välttämättä kaikkia kiinnostakkaan :)
Poista