Mä en tiedä mistä näitä oikein putkahtelee, mutta viimeaikoina oon taas bongannu kaksi "uutta" leffaa, joissa on lapsettomuus ollut jotenkin osana juonta.
Ensimmäinen oli tämä hassun hauska komedia Baby Mama, jossa Tina Feyn näyttelemä hahmo Kate haluaa lapsen yksin, mutta ei kykene sellaista saamaan hänen T:n muotoisen kohtunsa takia, joten hän hankkii itselleen sijaissynnyttäjän.
Toinen elokuva tuli eilen olikohan se Liviltä, nimeltään Yhdet häät ja kolme anoppia (The Big Wedding).
Katsoiko joku muu näitä elokuvia, kun ne tuli telkkarista? Minkälaisia tunteita raskaus tai lapsettomuus elokuvissa teissä herättää. Itse huomaan nykyään takertuvani vähän liikaakin näihin asioihin ja hieman ehkä katkeranakin tokaisen mielessäni, että "niimpä tietysti" "tottakai sen pitää olla raskaana" "no eipä yllättänyt". Ärsyttää, miten lapsettomuus on aiheuttanut minussa tällaista katkeruutta :D Onhan leffoissa ollut raskaana olevia naisia aina, mutta nyt ne pistää liian vahvasti silmään. Loppuuko se sellainen katkeruus koskaan vai kuuluuko se vaan tähän ikään?
Kuules Alina <3 valitettavasti en katsonut näitä leffoja.. mutta.
VastaaPoistaNuo tunteet joista puhut. Kyllä, tunnistan ne omikseni täsmälleen!!...vielä muutama kuukausi taaksepäin. Katkeruus loppuu, mä lupaan että loppuu, mutta itselläni se loppui vasta plussatestin saatuani. Luulen sen olevan monella se taitekohta, vaikkakaan enkeleideni menetystä en tule ikinä täysin hyväksymäänkään.
Kirjoitat kun omilla sanoillani "tottakai sen pitää olla raskaana" "eipä yllättänyt". Tuntui että koko maailma on raskaana ja kävimme äitini kanssa kesäteatterissa katsomassa hömppää, ja ajattelin, ettei näytelmässä ainakaan tule raskautta vastaan!! No äläpä sano, kaikki kolme yli 50-vee emäntää raskautuivat siinä!!!!! Meinas mennä kuppi nurin meikäläisellä...
Noh, mutta siis täsmälleen samoin ajatuksin katsoin itse sarjoja ja elokuvia, ennen kuin itse raskauduin keskenmenon jälkeen uudelleen.
Anna itsesi kirota ja olla katkera b*itch, ne kun on vaan tunteita, jotka kuuluu tähän prosessiin (näin sanoi psykologini ja sen jälkeen pystyin hyvällä omalla tunnolla haistattelemaan raskaana oleville, tuntemattomille/elokuvahahmoille yms.)
Haleja sinne, teidän päivä koittaa<3
Voi eih, mikä teatteri se semmonen oikeen oli :D kiitos sanoistasi ❤️ Ehkä mulla on siis oikeus olla vähän katkera noille elokuvahahmoille :)
PoistaMIKS mulla on mennyt ohi. :D Näkeeköhän noi vielä netistä?
VastaaPoistaMulla kans toi, että ylläri nyt se on raskaana. Just oikein semmosta niin ennalta arvattavaa että alkaa v***ttaan. Sitä mitä tapahtuu "vaan leffoissa" eli aina leffoissa :D
Tuo the big wedding tulee viel ainaki ens sunnuntaina uusintana herolta :) tuosta toisesta en tiiä, mut ainahan noita uusintoja tulee monet kerrat :D
PoistaMoi, puhuit katkeruudesta ja kysyit, loppuuko se koskaan.. itse esikoisen pari kuukautta sitten saaneena ja lapsettomuusesta kärsineenä voin sanoa, että tunnen tietyllä tavalla edelleenkin niitä katkeruuden tunteita. Varsinkin helposti raskautuneita kohtaan. Erittäin rakas ja kauan odotettu lapsi ei kuitenkaan täysin poistanut niitä syvimpiä lapsettomuuden tuntemuksia. Ovat ne kuitenkin paljon helpottaneet ja elämään on tullut sellaisia asioita, joita olen odottanut ja kaivannut. Olen niin sanottu lapsellinen lapseton. Joten ei, ei se katkeruus lopu varmaan koskaan, mutta helpottaa. Varsinkin jos lapsi teille suodaan. Lapsettomuus on niin syvällä ihmisen identiteetissä, että siitä on vaikea päästä eroon. Kaikkea hyvää sinulle!! Ja plussatuulia!!
VastaaPoistaSe on kyllä totta, että lapsettomuus on nyt osanan identiteettiäni ja tuskin sitä koskaan voi kokonaan unohtaa vaikka tulis kuinka monta lasta tavalla tai toisella. Kiitos paljon sinulle ♥
PoistaHei mä myös katsoin sattumalta ton Baby maman! Ihmeen hauska ja vähän huvittava elokuva :) Paitsi loppu nyt oli arvattavissa. Kaikki meni kaikilla hyvin lopuksi, perus happy ending.
VastaaPoistaItse en olisi reilu viisi vuotta sitten nimetä varmaan yhtäkään elokuvaa tai sarjaa, jossa joku kärsii lapsettomuudesta, ei niihin niinkään kiinnittänyt huomiota. Myöskin raskaudet herätti yhtä paljon mielenkiintoa kuin teen juonti elokuvissa.
Nykyään raskauksia ja lapsettomuusjuttuja tulee vastaan tosi usein telkkaria katsoessa. Osa jutuista on kiinnostavia, osa rasittavia ja osa ei herätä mitään tunteita. Kyllä katkeruutta tuntee enemmän tosielämän ihmisten raskauksista ja lapsista. Vaikka se ehkä vähän ärsyttää, kuinka elokuvissa kaikki sujuu noin vain, suitsait sukkelaan. Kun annetaan tällainen kuva, niin ihmisparat luulevat, että näin oikeastikin. Onneksi telkkarin voi aina sulkea, tosielämästä on vaikeaa poistaa ahdistuksen aiheita.
Se on ihan totta. Ei ennen niihin kiinnittänyt yhtään mitään huomiota. Enemmänkin raskauden kustannuksella naurettiin, kun onhan nuo klassiset oireet aika tuttuja nimenomaan elokuvista :) Nykyään niihin elokuvien raskausjuttuihin takertuu paljon helpommin ja alkaa ajatella liian realistisesti fiktiivisimpiakin tarinoita. Pitää tosiaan koittaa vaan pitää elokuvat elokuvina ja keskittyä tosielämään ja sen tuomiin tunteisiin :)
PoistaMielenkiintoista elokuvassa oli myös muuten sijaissynnytysteema. Kun Amerikassahan se on ei nyt ehkä arkipäivää, mutta usein vastaantulevaa elokuvien lisäksi esim. julkkisten ym varakkaiden keskuudessa. Ainakin Sarah Jessica Parker ja Ellen Pompeo (se Greyn anatomian päähenkilö) tulee mieleen tosielämästä. Olen myös seurannut yhtä englanninkielistä blogia, jossa lapsettoman naisen sisko synnyttää lapsen heille. Tuossa käytetään parin omia soluja. Pitääkin mennä katsomaan, joko se vauva syntyi. :) Maailmassa on siis kaikenlaista, kaikki eivät mene normin mukaan, mutta saavuttavat unelmiaan. Tämä antaa toivoa. <3
PoistaOlikohan Tyra Banksillakin sijaissynnyttäjä vai muistankohan ihan väärin? Suomessa se ei vissiin ole vielä laillista. Mun yks kaveri sanoi joskus, että voisi ryhtyä tarpeen vaatiessa siskollensa sijaissynnyttäjäksi :) Toivottavasti Suomessakin joskus tuo on mahdollista ihan laillisesti.
PoistaVoi olla, että Tyra Banksillakin on ollut sijaissynnyttäjä. Osahan tekee sitä ihan senkin takia ettei lihoisi tai muuten tarvitsisi kestää raskautta muuten vaan. Sitä en kyllä oikein ymmärrä. Suomessa on täysin laitonta, en tiedä muuttuuko koskaan. Ennenhän ei ollut laitonta, tuli laittomaksi vasta joitakin vuosia sitten. Eli Suomeenkin on syntynyt sijaissynnytyksellä lapsia, luin jostain, mitään lukuja en muista. Kai pelätään lakisotkuja, kenen lapsi onkaan kyseessä. Mutta miksei toimisi, jos kaikki hyvin mietitään etukäteen. Jos kerran toimii muuallakin!
PoistaJostsin luin, että siihen olis tullssa jokin lakimuutos, mutta en tiedä sitten tuleeko ja jos tulee niin millon :D
PoistaHaha kuulostaa NIIIN tutulta kaikki! Vaikken nähnyt leffoja. Mietin samaa, poistuuko tämä katkeruus koskaan? Usko Koetuksella, sanoit että se loppuu plussatestiin, mutta mitä jos sellaista ei koskaan tule, tai tulee vain lisää keskenmenoja…..? Sitä pekään niin kamalasti, että katkeroidun loppuelämäksi. Kun ei niitä raskaanaolevia ja vauvoja ja lapsia vain pääse pakoon. Koskaan.
VastaaPoistaJa itse, kun sain plussan testiin, ja siskoni kertoi samaan aikaan odottavansa jo toista lasta, niin kyllä olin taas katkera. Kateellinen kun en päässyt sittenkään pääosaan, katkera kun hän saa jo toisen lapsen, katkera kun hän onnistuukin helpommin ja luomuna ja itse jouduin hoitoihin vaikka hän onkin mua vanhempi…mutta erityisesti se että MINUN hetkeni olikin hänen. Vanhempani olivat NIIN innoissaan heidän uutisistaan. Tuntui ettei mun muutaman viikon perässä tulevilla uutisilla olisi yhtä iso merkitys enää kenellekään… NO. Sittenhän sain keskenmenon. Ei tarvinnut kertoa vanhemmilleni mitää hyviä uutisia koskaan. Ja arvaa vain ketuttiko että menin harmittelemaan että tultiin samaan aikaan raskaaksi. Olisinhan mä paljon mieluummin ollut sivuroolissa, kunhan olisin vain lapsen saanut pitää……. Jotenkin tuntuu että tästä on jo tullut niin herkkä aihe että vvaikka joskus saisinkin pysyvän plussan, niin saatan olla jollain tasolla vielä katkera….. Toivottavasti saisin ja saisimme kaikkki pysyvän plussan, ja toivottavasti katkeruus oikeasti hälvenee. -H
Voi pieni ♥ Se on niin väärin, että joutuu näkemään läheltä jotain sellaista mitä olisi itsekkin voinut kokea. Sinänsä ymmärrän kyllä Usko Koetuksella nimimerkin kommenttiakin, koska kyllä mä muistan viime raskaudessa katsoneeni taas hyvillä mielin myhäillen elokuvia samalla oma pieni elämän alku mielessä. Kun se sitten taas vietiin pois, niin tuo katkeruus tuli taas takaisin kuin salamana kirkkaalta taivaalta. Lapsettomuus jättää kyllä jälkensä vaikka lopulta onnistuisimmekin, mutta varmasti se katkeruus siitä vähitelleen myös hälvenee ja helpottaa :) Meidän aikamme koittaa vielä! Pakkohan sen on :D
Poista