En nukkunut kovin hyvin viime yönä. Minä vain pyörin ja hyörin sängyssä ja kun viimein nukahdin, näin unta vaan vauvoista ja raskaana olevista naisista. Onko tämä unta vai totta?
Valitettavasti se on totta kaikki. Viikonloppuna pärähti taas facebookkiin uusia vauvauutisia eräältä vanhalta luokkalaiseltani. Söpöjä masukuvia alkoi ilmaantua heti ilmoituksen jälkeen. Kuinka raastavaa....
Katsoin viikonloppuna pari elokuvaa(Hellyyteni kohde ja Mies joka antoi) ja ilmeisesti mitään komediaa ei enää voi katsoa ilman, että joku jossain vaiheessa toteaa olevansa raskaana. Minä vaan halusin nähdä jotain romanttisia hömppäkomedioita, mutta siitä tulikin vain ahdistus ja kyyneleet silmäkulmiin. Miksen minä saa lausua noita sanoja rakkaalle miehelleni?
Viimeaikoina myös useammassa blogissa on ilmoitettu positiivisia uutisia. Olen toki onnellinen heidän puolestaan, mutta en mahda sille mitään, että ahdistus kaivertaa sydäntäni. Milloin on minun vuoroni?
Eilen tapasin taas Tiinaa ja sain kuulla, että Silja on taas raskaana. Hienoa! Kai tämäkin oli vain ajankysymys. Tällä hetkellä siis jopa kolme hyvää ystävääni on raskaana ja loput ovatkin sitten pienten lasten äitejä. Siis voitteko oikeasti kuvitella tilannetta, jossa olen ainoa lapseton ja vieläpä vauvakuumeessa?
Olen niin yksin ja se ahdistaa minua enemmän kuin tarpeeksi. Ahdistaa, vituttaa, ärsyttää....
Miten mä pääsen tätä kaikkea pakoon?
Heippa :) mä oon seurannut sun blogia jo jonkun aikaa, ja tiiän niin tuon tunteen. Siis mun kotipaikkakunnalla asuvilla kavereilla on kaikilla lapsia, ja osa on taas raskaana. Lapsettomia kavereita on myös, mutta ne asuu kaukana. Oon ajatellut muuttoa kauemmas, mutta tuskimpa sekään auttaa vauvakuumeisen ahdinkoon:/ mutta tuo ei ainakaan helpota ku kaverit on paksuna ja ite oon saanu vaan haaveilla monta vuotta :/
VastaaPoistaSe on niin inhottavaa, eikö :/ Mä oon kans yrittänyt kovasti miettiä, että miten saisin ajatukset täysin muualle ja kaiken tän ulkopuolelle, mutta vielä en ole mitään keksinyt. Täytyy kai vaan ajatella käänteispsykologisesti ja "nauttia" näistä lapsettomista hetkistä vielä kun voi eli matkustella ja harrastella kaikkea sellaista mitä ei sitten joskus enää välttämättä voikaan tehdä :) Paljon kaikkea extemporee juttuja, hehah. Tsemppiä ja jaksamista sinne!
PoistaMoikka! Löysin sun blogin viime viikolla ja voi kevät! Samaistun niin sun/teidän tilanteeseen! Reilu vuosi oltu täälläkin ilman ehkäisyä... varsinaisesti ei olla yritetty, mut nyt on otettava järeämmät aseet käyttöön eli kaapit täyteen ovistestejä ja greippimehua :D Hehheh.
VastaaPoistaAjoittain ahdistaa oikeen kunnolla... niinpä itsekin päätin aloittaa tänään blogin! Toivon, että blogi toimii jonkilaisena vertaistukena ja kannustimena tähän kaikkeen... en oo vauvakuumeilusta kertonu kavereille enkä läheisille. Mun odotuksen odotusta ja haaveilua pääsee seuraamaan täällä: http://odotanjahaaveilen.blogspot.fi/
Maria
P.S. Blogin ulkoasu on vielä ihan supertönkkö! Yritän viikonloppuna vähä paneutua siihen tarkemmin :)
Kiitos paljon ihanasta kommentistasi, Maria :) Blogi on kyllä huomattavasti helpottanut selvittelemään ajatuksiani ja toivottavasti se auttaa sinuakin. Välillä kyllä tuntuu, ettei enää mitään muuta ajattelekkaan, kun haluaa päästä koko ajan kirjottelemaan jotain :D Tsemppiä teillekkin vauvatekohommiin. Jaetaanhan sitten hyviä vinkkejä ja niksejä toisillemme ;)
PoistaKuulostaa niin tutulta tuo tilanne, että huomaa olevansa kaveripiirin ainoa lapseton. Tällä hetkellä minulla on kaksi hyvää ystävää viimeisillään raskaana. Olen toki iloinen heidän puolestaan, mutta ulkopuolisuuden kokemus on valtava. Oli helpottavaa vielä kun oli pari lapsetonta itseni lisäksi. En olisi voinut etukäteen edes kuvitella, miltä se tuntuu. Pystyn siis samaistumaan hyvin sinun tilanteeseesi. Tsemppiä! Kai tunne helpottaa ajan myötä tai toivon mukaan niin, että itse saa lapsen ja asiaa ei tarvitse enää ajatella :)
VastaaPoistaKyllähän sitä kaikkeen tottuu ja en minäkään katkera ole. Ystävieni lapset ovat mitä ihanimpia tapauksia, mutta kun niin haluaisin jo oman pienen jota sylitellä ja tuudittaa uneen jne. Kyllä sitten kun viimein onni potkaisee, niin osaa arvostaa niitä kaikkia huonojakin hetkiä, mitä vaan saa sen pienen kanssa kokea. Toivottavasti se tapahtuisi pikimiten. Tsemppiä teillekkin :)
PoistaTosi ikävää kuulla, että ahdistaa nämä raskausuutiset tällä hetkellä :( kun ahdistaa hirveästi niin itse ainakin olen huomannut että paras juttu on jos siitä saa puhuttua jonkun kanssa, saa sanottua vaikka ääneen.
VastaaPoistaMiten sun mies suhtautuu muiden raskausuutisiin? Pystyttekö puhumaan niistä tunteista kahdestaan?
Olisiko sittenkin parempi jo kertoa lähimmille ystäville teidän lapsettomuudesta, koska sitten läheiset osaisivat toivottavasti hienotunteisemmin kertoa raskauteen ja lapsiin liittyvistä asioista sinulle.
En suosittele kuitenkaan katkeroitumista muiden raskauksista, koska se vaan tuo rutkasti lisää pahaa oloa (kokemusta tästä on mullakin). Minusta Satu Taiveaho sanoi jossain kerran kauniisti, että ei ne ihmisten raskausuutiset koskaan häntä surettanut tai hänen mieltä pahoittanut varsinkaan jos tiesi että pariskunta toivoi lasta ja lapsi oli tervetullut mutta sellaiset puheet satuttivat kun ihmiset puhuvat lapsen _tekemisestä_ tai kertoivat kuinka lapsi oli vahinko ja ei-tervetullut yms.
Tsemppiä teille kovasti ja uskoa ja positiivisia ajatuksia tulevaisuuteen :)
Kiitos hirmuisesti kommentistasi :) Yksi kaveripariskunta tietää meidän vauvatekoprojektista eli Tiinalle olen avautunut näistä muiden vauvauutisista. Ei minua niinkään ne vauvauutiset vaivaa. Olen ihan oikeasti onnellinen toisten puolesta, mutta niinkun sanoit, niin onhan näitäkin missä ns. kerskutaan, että "siemen on nyt istutettu" tai sitten joku ei vaan yksinkertaisesti halua olla raskaana ja siitäkin huolimatta sitä on. Nämä henkilöt valitettavasti ovat sellaisia ihmisiä joille en halua näin arasta aiheesta avautua. Mutta pidetään positiivinen mieli yllä. Toivoa ei olla menetetty :)
PoistaEn halua väittää ymmärtäväni miltä susta tuntuu. Mutta haluan silti osoittaa sympatiani. Vuoden 2011-2012 vaihteessa kun tulin raskaaksi, työyhteisössäni oli kaksi julkisesti lapsettomuudesta kärsivää naista. Toinen oli yrittänyt kaksi vuotta omin keinoin ja toinen viisi vuotta ja juuri aloittanut lapsettomuushoidoissa keinohedelmöitykset. Molemmat saivat sitten esikoisensa myös vuonna 2012, joten kaikki päättyi onnellisesti. Mutta se kun töissä tiesi toisten tilanteesta hankaloitti oman raskautumisen kertomista. Tiesin ettei minun vauvani ole keneltäkään toiselta pois, mutta itsellä oli silti valtavan paha mieli.
VastaaPoistaNiin voihan noinkin päin tietysti käydä :) Tänä päivän tuntuu, että lapsettomuus on yleistynyt tosi paljon. En itsekkään ajattele, että toisen onni olisi toiselta pois, mutta kunhan vaan osaa arvostaa sitä mitä itsellään on :) Niin tässä kuin missä tahansa muussakin asiassa.
Poista