Otin viikonloppuna arastellen puheeksi miehelleni meidän lapsettomuuden. Emme ole juurikaan asiasta pahemmin jutelleet, mutta kyllähän sen huomaa, että nämä epäonnistuneet yritykset vaivaavat myös miestäni.
Miehet tuskin keskenään puhuvat lastentekohommista, mutta huomaan välillä kuinka mieheni saattaa ehkä hieman liian kärkkäästi töksäyttää ystävilleen, että "noh jokos se ja se on paksuna" tai "se on niin saletisti raskaana" tjms. Siitä on hyvin helposti aistittavissa se pettymyksen määrä, mitä tämä meidän yrittäminen hänellekkin aiheuttaa. Siksi olenkin koittanut säästää häntä näiltä uusimmilta vauvauutisilta.
Mutta tosiaan aloitin keskustelun aiheesta lapsettomuus ja tokaisin, että meidän varmaan pitää sitten häiden jälkeen alkaa miettimään lapsettomuustutkimuksiin hakeutumista. Mies ei oikein innostunut asiasta vaan ehdotti mielummin lisää yrittämistä. Tyynyä peffan alle ja muita vastaavia kikkakuutosia.
Innostuin tietysti ajatuksesta, että mies haluaa lisätä pökköä pesään (haha olipas sopivan härski sanonta tähän väliin :D) ja yrittää kahta kovemmin. Asiasta puhuminen motivoi minuakin yrittämään kovemmin. Ei muuta kuin oviksen bongailua ja lisää yrityskertoja!
Vielähän tässä on siihen hääpäivään aikaa. Ei me vielä luovuta toivosta :)
P.S ovulaatio pitäisi tapahtua tällä viikolla. Tein eilen testin, jossa oli jo hyvin vahva testiviiva, mutta ei vielä positiivinen. Toivottavasti se sieltä vielä tulee. Pidetään peukkuja.
Muistakaa sitten, että ainakin kunnallisella saatte odottaa ensikäyntiin pitkän tovin :\ vaikka hoitoihin hakeutuisikin, niin jonotusta ja odotusta on paljon tiedossa!
VastaaPoistaJep, se on tiedossa :/ Usein lukenut, että saattaa olla puolenkin vuoden jonot. Jos olis ylimäärästä rahaa niin haettais varmasti yksityiselle. Kaikkea saa aina vaan odottaa :D
PoistaSe on kyllä totta, että usien miehet kokee nämä vauvajutut ja hedelmällisyysjutut aika eri tavoin kuin me naiset.
VastaaPoistaMuistan, kun esikoisen kohdalla mies koko suunnatonta ylpeyttä omasta sukukalleudestaan että miten hänen uimarit olivat niin hienosti saaneet minut heti raskaaksi. Itse en oikein osannut ajatella samalla tavalla, enkä ajatellut raskaaksi tuloa mitenkään "onnistumisena" tai kilpailun voittamisena.
Seuraavassa raskauden alulle saamisessa kun kesti 9 kk niin kyllä huomasin kuinka se otti mieheni ylpeydelle. Muistan että kun se 8 kk oli mennyt sanoin, että pian varmaan sitten pitäis alkaa varailla aikaa lapsettomuustutkimuksiin niin mies meni ihan hiljaiseksi ja sanoi vaan että ei hätiä, harrastetaan tässä kierrossa seksiä joka ikinen päivä. No ei kyl harrastettu tosiaan joka päivä :D mutta raskaaksi kuitenkin tulin. Mutta tuo aika kyllä näytti sen, että mies kokee nämäkin jutut niin eri tavalla..
Jos tuntuu, että on vaikeeta löytää täyttä yhteisymmärrystä tai on vaikeeta puhu kahdestaan lapsettomuudesta niin suosittelen lämpimästi varaamaan ajan psykologille. Usein yksityisillä lapsettomuusklinikoilla on hyviä suosituksia psykologeista ja jo yksikin juttelukerta voi auttaa paljon :)
Ihana kuulla että teillä on kuitenkin luonto tullut vastaan :) Salaa toivon että meilläkin olisi vain ollut huono tuuri, mutta pikkuhiljaa alan taipumaan siihen, että tutkimuksiin me vielä mennään.
PoistaMeillä ei sinänsä ole juurikaan erimielisyyksiä, mutta voi olla, että olen ite tutkinut asiaa jo niin paljon, että olen vakuuttuneempi asiasta ja mieheni vielä elää toivossa luonnolliseen raskautumiseen. Eihän tässä toisaalta kiire vielä ole.
Välillä tuntuu, että olis kiva mennä ihan mielenkiinnosta muutenkin psykologille juttelemaan, mutta me kun saadaan avattua keskustelu, niin kyllä se siitä lähtee käyntiin :D Kun vaan nostaa faktat pöytään, niin eiköhän se mieskin ala taipua tutkimuksien puoleen. Hyvällä asiallahan tässä ollaan.